Valoja taivaalle...

riemuitsevat kohtsiltään taas Juniorimurmelit ja niitä rakettipaukkoloita ym. hömpötyksiä  kun taas ulkoavaruuteen roppa- ja eurokaupalla  singotaan, voisi valoa noin laajemminkin aatelleen toivoa maailmaan ja ihmismieleen...

Fuertenreissun antikin on kiteytynyt sikälis, että tämän tuuhean, savisen kelin aikana olemme huomanneet, mikä suuri, positiivinen  merkitys kaikella saamallamme auringonpaisteella ja valolla, niistä tuulentuiverruksista huolimatta, on ollut ja on edelleen vireystasoomme samoin kuin jokapäiväisillä tossujen toisen eteen asetteluilla fyysiseen kuntoomme sekä maantieteellisellä ja kulttuurisella välimatkalla, joka antoi kelpo perspektiiviä tähän mielen miltei mustaksi painaneeseen kaaottiseen, visuaalisesti  epäesteettiseen ympäristöön. Bueno!

Kulunueen vuoden inventaari kaikkinensa ihan  henkilökohtaisella tasolla ympäristössä vallinneesta kodinomaisuuden häivyttäneestä, sielua ja sydäntäkin rasittaneesta remppa- ja pihankaivuurevohkasta huolimatta jää -no doubt - reippaasti positiivisen puolelle, kiitos Vaarin terveydentilaan kohdistuneen mainiosti onnistuneen reparaatiotoimenpiteen. Syvää kiitollisuutta, tyytyväisyyttä  ja onnellisuutta tunnen siitä, että Perhekuntamme on voinut kelvollisesti ja säästynyt elämää suuremmilta draamoilta!

Tulevaan vuoteen talsin vienosti varovaisin varpain, mutta samalla tomerasti avoimin & uteliain  mielin, tällä kertaa konkreettisesti sarjasta: "Eteenpäin sanoi Mummo mutavellissä". Jänskättääkin, mutta toivon yhä  voivani oppia uusia asioita, törmätä tupsahtaa  mielenkiintoisiin, yllättäviin kokemuksiin, ihmisiin ja tilanteisiin sekä kasvaa persoonana edelleen kohti omaa täyttä mittaani, jonniinsortin kelvollinen ja riittävä tavoite ja lupaus kaiketi tämäkin...

Kaikille näiden raapustelujen lukijoille ja pähkäilyjen jakajille, teille  Kanssakulkijoille & Ystävilleni:
Lämmin ja vilpitön  kiitos  mielenkiinnostanne  ynnä  mukanaolostanne; matkamme jatkukoon edelleen rattoisissa merkeissä!

 Säilyköön sekä  myötätuntomme niitä kohtaan, jotka sen ansaitsevat että jämäkkyytemme pitää kiinni asioista, jotka ovat meille tärkeitä  ja kykymme  puolustaa niitä. Pidetään  hyvää  huolta kaikista läheisistämme ja itsestämme, yritetään olla  kokonaisvaltaisesti läsnä tässä ja nyt kaikissa puuhissamme ja pyrkimyksissämme sekä ennen kaikkea eletään,  hauskanpitoa silti  unohtamati,  Ihmisiksi isolla I:llä!

Vaarin levylautaselta: 

www.youtube.com/watch?v=E2VCwBzGdPM

Happy New Year / Prosperous Año Nuevo / Mainiota & Vallatonta Uutta Vuotta 2014:

"Nousuvesi" - ex Libris...

"Nousuvesi", "Springfloden" (2012), Cilla ja Rolf Börjlind, Schildts & Söderströms, 2013,
 445 s., suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.

Dekkarin päähenkilöt ovat: poliisikorkeakoululainen Olivia Rönning ja ent. murhatutkija, nyk. koditon Tom Stilton, joiden ympärille on kiedottu varsin lavea ja  laaja henkilögalleria, jonka persoonista osa kuitenkin puolustaa tässä 1987 alkaneiden tapahtumien monisäikeisessä polveilussa hyvinkin paikkaansa. Tuolloin nuori, raskaana oleva, ulkomaalainen  nainen haudataan hiekkaan vain pään jäädessä näkyviin ja annetaan tulvavuoksen suorittaa viimeistely.


Kannet pitävät sisällään upporikkaita teollisuusmagnaatteja Afrikan Kongossa toimivine riistävine, lapsityövoimaa käyttävine, luontoatuhoavine ja korruptoituneine kaivostoimintoineen ja tehtaineen. Tapaamme myös prostituoituja, sittemmin fiinimmin seuralaispalvelua, kodittomien kaartia ja -taas kerran-  lapsosia ja nuoria, joiden elämälaatu jättää kaiken mahdollisen toivomisen varaa: metallihäkeissä verissäpäin, vanhempiensa ja vedonlyöjien kannustamina tappelevia, puolialastomia lapsia: KF eli Kid Fighterseja  lajissa Gagfighting sekä nuoria, jotka joutessaan mukiloivat kodittomia, kuvaavat kännyillänsä tapahtuman ja pukkaavat sen nettiin sarjasta Trashkicking.

Vaikka sillisalaatin ainekset eittämättä ovatkin koossa, kaikesta tarinan  häröilystä huolimatta stoori pysyy hämmästyttävää kyllä niukin-naukin kasassa ja kiinnostavana. Jos tämä ensiteos oli menestyksellisesti käsikirjoittajina (Varustamo ja Beck- tv-sarjat sekä filmiversio Arne Dahlin A-ryhmästa) toimineelta parilta eräänlainen testijännäri, niin kyllä vaan, jään mielenkiinnolla odottamaan kompaktimpaa jatkoa, jota avainhenkilöille Rönning & Stilton kuulemma on luvassa!

NO & NO   for gagfighting & trashkicking:

"Kuolematon" - ex Libris...

"Kuolematon", Marko Kilpi, Gummerus, 2013, 301 s.

Marko Kilven dekkareihin on ollut helppo tykästyä jo niiden inhimillisen ajattelun syvyyden vuoksi: uskalletaan rohkeasti mennä mielen pinnan alle. Myös aiheet, joita Kilpi käsittelee ovat relevantteja ja niiden kipeyden vuoksi osittain hiljaisuuteen tuomittujakin. Tämäkin uusimmainen on eräänlainen yhden sellaisen epäkohdan ja varsinaisen  inhokin obduktio, joita kerrassaan ei saisi esiintyä: pedofilian.  Kun meillä hyväksikäytöstä luetut tuomiot ja rangaistukset ovat naurettavan, lue itkettävän kevyitä, törkeän  lyhyitä, suorastaan löperöitä  verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin tahi eurooppalaisittain, niin hyvä, että tulee kapinen  katti pöydälle nostetuksi!

Psykologisesti teos pyrkii luotaamaan niin virkavallan edustajien kuin pahistenkin  mielenliikkeitä ja traumoja sekä niiden taustoja tässä onnistuenkin ynnä  leipoo työparista Olli Repo/Elias Kaski kaikkine rosoisuuksineen, huumoria unohtamatta,  uskottavan. Silti pieni pirstaleisuus häiritsi lukukokemusta, saattaa toki  mennä sen piikkiin, että oli ensimmäinen itse valittu kirja viiden viikon hotellikirjaston hervottoman  hömppäsatsin perään.

Mieluusti päätän yllä olevan Ihmisenä arvostamani  Martti Lindqvistin, joka minulla oli ilo ja onni pikaisesti tuntea, vaikka sovittu lounas jäikin meiltä  nauttimatta, viisaaseen "Kuolemattoman" ensilehdellä olevaan  toteamukseen: "Vaarallisinta on paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi."


Partisaanivalssit tuonilmaisiin:

Perhejoulua parhaimmillaan...

olemme pitkästä aikaa  viettäneet kotomaan kamaralla ja samalla  ensimmäisen kerran saaneet jakaa sen sekä Kuopuksen että Esikoisen perheiden kanssa:

aatonriemun, Pukinodotuksen veitselläleikattavan tiheyden ja kiihkeyden ja lahjainjaon jälkeisen ykköshitin aikaansaaman Juniorimurmeleiden tiarain koristetuin hiuksien, käsissäheiluvien taikaisauvain välkkeiden ja valojavilkkuvain muovikorkkareiden flamenconomaisen herkeämättömän triplakopsuttelun laattalattialla. Jälkimmäisen ihme kyllä vauhdikkaan menon huomioonottaen vain yhdellä ja ainoalla  itkunparahduksen aiheuttaneella harha-askeleella; arriba!

 Joulupäivän makoisat  löppöslöylyt,  leppoisan yhdessäolon, sinne-tänne poukkoilevan  jutustelun Seniorimurmeleiden kiinnostavien elektroniikkauutuuksien esittelyineen. Kaikki tämä perinteisin ja runsain herkuin lastatuin, kauniisti katetuin ruokapöytäin anteineen edellispäivän kulinaarisen statuksen tapaan. Tapaninpäivän eväät ( incl. avec) sievästi  mukaanpakattuina tämä päivä massut killaallaan köllötellen,  kertyneitä lehtiä selaillen, menneiden päiväin tapahtumia kelaillen ja niiden aikaansamasta hyvänmielenhyrinästä & lämpimästä tunteesta nautiskellen: kiitos!!!!!!!!!

Kivutonta loppua:

Vimppapäivä & joulunviettoon...

Tästä vimppapäivästäpä sukeutui aivan yllättäen ja puun takaa  reissun ylivoimaisesti paras ja hauskin päivä: on päästy altaalle aurinkoon, syöty herkullinen lähtöpäivällinen suosikkipaikassamme El Molinossa, vaihdettu poskisuudelmia ja halauksia, kuin myös hotellihenkilökunnan kanssa; elämä on yllätyksiä - niitä  hyviäkin - täynnä!!

Ja huomenissa kotimatkalle kun tässä kohta käymme, on "Arkihuolesi kaikki heitä" relevantti kehoitus itsekullekin säädylle  ottaa rennosti ja löytää edes häivähdys siitä jossain takaraivon perukoilla olevasta lapsuuden ikimuistoisten Joulujen riemusta, sähköisestä jännityksestä, tuoksuista ja kynttiläin sekä lasten silmäin loisteesta.

Sama  letkeästi  latinalaisittain, saarilta kotoisin olevan, suositun parikymmenmiehisen musikanttipumpun,  La Trova:n  tapaan : "Olvida tus penas"

http://www.youtube.com/watch?v=mhIbZMKo6dc

Felices  Fiestas:

Summary...

näin tämän reissun kallistuessa ehtoopuolelle todettakoon, että:

kelien suhteen ensimmäisellä ja kuluvalla viikolla meille on tarjottu sitä, mitä tultiin hakemaan eli aurinkoa, valoa & lämpöä. Väliviikot ovat äköittäneet ensimmäinen puuskatuulillaan ja jälkimmäinen näille  saarillekin epätyypillisellä myrskyviikollaan.

terveydentila tahi oikeammin sen puute yskineen, tuhinanenineen, kuumeiluineen ja troppikuureinen on ollut tekijä, joka on osaltaan rajoittanut seikkailuhaluja ja rientoja sekä kääntänyt päiväinvieton pitkälti huilin puolelle. Sitkeästi ja huom. kaikissa keleissä olemme säännöllisesti aamupalan jälkeen kuitenkin taaperrelleet lenkkejä ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasti, joten liikunnallisilta osin  olemme näihin viikkoihin varsin  tyytyväisiä.

Hotelli, Fuentepark on haciandatyylinen, self-catering periaatteella toimiva, kaksikerroksinen neliön muotoinen, ilmava  rakennelma, jonka keskellä jää allasalue poolbaareineen. Baarissa on tarjolla kivoja snackseja, joiden hinta-laatusuhde on reilassa. Allasalueella on myös päivisin lifeguard. Öisin respan ollessa suljettuna turvallisuudestamme huolehtii safeguad, joka ihan  oikeasti partioi  alueella, sillä varhaisella  aamukahvikupposella on tullut parit buenasit ja lauseet hänen kanssaan vaihdettua. Hotellialue ja huoneistot  ovat ehdottoman siistejä ja koko henkilökunta saa ystävällisyydestään, ammattitaidostaan ja asioiden ripeästä hoitamistavastaan ilman muuta  täydet pisteet ja kiitokset!!

Vierauden ja jonkun toisen matkalla olemisen tunne ei ole muutamia hetkosia lukuunottamatta hälvennyt, olemmekin sitten todenneet, jotta näin tällä kertaa.

Sarjasta: "Rakensin laivan ja ompelin purjeet (jälkimmäinen osuus meidän tapauksessa tietty Vaarin heiniä), mutta

tuulille en voinut mitään":

Rakkaat lapset & viattomat luontokappaleet...

Ensinmainituilla on monta nimeä: yli 2000 vuotta sitten Fuerteventuran nimi on ollut Ninguaria ja se on ollut osa Purpurarios-saariryhmää Lanzaroten ohella. Muinaisia nimiä ovat myös Erbani, esi-espanjalaiselta kaudelta ja Forte Ventura mainitaan vuoden 1339 kartassa, jonka laatijana vaikutti Angelino Dulcet.

Gran Canariasta puolestaan sen verran, että "Los perros de canarias son lobos marinos" elikkä Garcia Talaveran johtopäätöksen mukaan "los canes" eivät tarkoittaneet koiria vaan merileijonia. (Yllä olevien lähde: Canarias7 / 15.12.2013.)

Ynnä viattomien vaistoista tahi niiden puutteesta hotellialueella toimittaa arvokkaasti  virkaa kolme kissaa, joista yksi mustavalkoinen, toinen valkopohjainen, kauniin beigemustapilkullinen ja kolmas viirumallinen. Kaksi ensinmainittua ovat lajilleen tyypillisesti vain ja ainoastaan paikkasidonnaisia ja -uskollisia tepastellen notkean ylväästi ympärilleen tähyilemättä, viiksikarvan värähtämättä patiomme ohitse. Viiru, trion nuorimmainen päästelee välillä lähes viidakkomaisen verenhyytäviä mouraisuja, vääntäytyy etenkin ruuantuoksun leijuessa sen sieraimiin patiollemme, kohdistaa vihreäsilmaisen, vaativan katseensa Vaariin, jolle kaikin tavoin tekee itseään muutoinkin tykö. Eikö tuo onneton luontokappale erota meitä kahta siitä, jotta minulla on kissaihmisen psyyke, mutta että Vaari näkee katit etupäässä potentiaalisina ravunsyötteinä tai rukkasnahkoina ja vain karvattomat kisumallit ovat kuulemma tervetulleita viekkuun lähietäisyydelle...Tämä selektiivinen valintafiba on useampaan kertaan elon varrella  tullut osaksemme, mirrien tappioksi, tietty.  Koirahan ei moiseen virhearviontiin rodusta riippumatta juurikaan sorru. Koira koiran tuntee!

Entäs sitten mosquitot, nuo inhottavat yksittäiset öisin inisevät torpedot: Vaarilla olisi huomattavsti tyhkäisempää habitusta tyrkyllä, mutta joka ainoa peevelin  puraisu, josta seurauksena on ärsyttävä punaisenkutiseva paukama, jollaisia Suomen serkut eivät konsanaan aiheuta, on ollut hyökkäys Mummon kuikeloa, joskin eittämättä hyvin riippunutta bodya kohtaan. No, siitähän on lähdettävä, jotta hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaan...

Tutkimattomat ovat tiet:

Few small new things...

pikkuruisia havaintopipanoita: aamusella radiota kuunnellessa tuli letkeiden lattarikappaleiden väliin selkeää unettavaa, ortodoksista  rentoutusmusaa hetkosen ja perään uutisklippi. Ja musaa ja toinen uutispätkä jnpp. Ensiaatokseksi pälähti: onpas kornia kerrakseen, mutta tarkemmin kuunneltuani totesin, not bad at all. Pieninä palasina, asia kerrallaan. Jospas meilläkin tulisi tuutista vaikka siivut "Sinisestä  Unesta" ja perään tomerat taloudet  Kataiselta, "joka ilta kun lamppu sammuu" ja perään Jutta U:n kipakat kommentit....

Tässä aikani ihmeteltyä parista palmusta noin metrin verran rungon yläosasta roikkuvia 20-30 cm:n mittaisia tratinomaiseen suukappaleeseen päättyviä putkenpötkylöitä, jotka eivät mitenkään luontevasti ymppäytyneet esim. kastelulisukkeiksi,en enää hillinnyt hurjaa luontoani enkä tiedonjyvän hankintahaluani, vaan  otin ja utelin niiden funktiota hotellin  henkilökunnalta ja kappas:  niistä syötetään kasvua lisääviä ravinteita suoraan rungon kuoren  ja nilan väliin. Konstit on monet.

Jos joku kaksimielisempi rontti  ylemmästä kuvasta saa levottomia miellejohteita, se on puhtaasti lukijan omaa aivovirtaa, kirjoittajan pointti on ainoastaan & yksinomaan kasvitieteellinen.


 Pasaatituuliin puskemaan:

Aikasen haipakkaa ...

ja vauhdikasta  kyytiä on lähipäiviksi luvassa nyt myös meille itäisillä  saarilla oleskeleville 

http://www.eltiempo.es/canarias/lluvia/

Aemet on antanut keltaista, punaista ja extremeä alertaa, kouluja ja julkisia laitoksia on suljettu, liikenne saarten välillä takkuaa, kaikki mausteet siis  Luontoäidin mahtinäytökseen löytyvät!  Varovaisen odottavin mielin asianmukaiset vesipönttö- ja muonatäydennykset hoitaneina tähän:"Semana de viento y fuertes lluvias"- malliin  suuntaamme. 

Aamutuima  valkeni puuskaisin tuulin, mutta lämpimänä. Taivas kuitenkin sai tuotapikaa tutunoloisen sumean verhon ja "Mariamme" vahvisti jutustellessamme, että kyllä vaan calimastakin on kyse, vaikka se vissiin runsaudenpulan vuoksi jäi medioiden  uutislitaniassa  mainitsematta.

Tukka ilmavan kuohkeisiin  kiharoihin ja Vaarin siili sojottamaan, tämä kaikki pelkästään astumalla ulos & talon puolesta. Taivas tummuu uhkaavasti siihen malliin, jotta nyt nopsasti iltakahveen pörisyttämiseen ja patiolla nautintaan...

Fliissinvetoketju tapissa:

Rainbow-viikkoa & Noche en Blancoa...

on vietetty kuluneina päivinä varsin kauniissa kelissä. Läntisillä saarillahan on tullut vettä sitten senkin edestä ja uutiskuvat eivät juuri ole kuin kumisaapaskauppiaita  naurattaneet.

Eilen oli jo aamusta pääkatu Ntra Sra del Carmen puomein suljettu, paikalla parkkeerasivat ja päivystivät: Policia Local, Bombaderos eli palo- ja pelastuslaitos sekä ambulanssi, siis  hela hoito, mutta hallitun rauhaisaa oli juhlinta. Molemmissa päissä ilahduttivat pienokaisia jättimäiset pomppulinnat kasvomaalauspisteineen, joihin ajoittain syntyi pitkät jonot innokkaita kaunistautujia, seikka, jonka vuoksi jätin tällä kertaa perhoskuvat - niin veikeät kuin ne olisivat olleetkin - pois nasuvärkistä. Oli pömpöösia rumpusoittokuntaa, kitaristia ja muuta musisointia. Muutamia high-heel "kaunottariakin" huojui korkeuksissaan kahdehdittavan upeasti meikattuina ja tälläytyneinä.

Selvyyden vuoksi: tässä EI poseeraa hauskahattuinen Vaari:

Harjalintu upupa antoi uuden mahdollisuuden ja nyt oli valmius huippuluokkaa: Vaari kärppänä liikkeellä,  kamera käden ulottuvilla  ja  laukaisin herkässä:

  Johtuneeko sitten parin männä talven vietosta PdlC:ssa vaiko luultua suuremmasta ja syvemmästä remonttihässäkän aiheuttamasta stressistä ja uupumuksesta, ollaan jotenkin koettu nyt olevamme jonkun toisen matkalla ja on ollut vaikea asettua ja rauhoittua  puhtaasti lomaturistin rooliin vaikkakin kaikki ulkoiset olosuhteet aurinkoa ja säätilaa myöten ovat moitteettomassa reilassa? Tätä ihmettelemme ja kummastelemme vaan analysointi ei ota onnistuakseen, joten jätämme sen sikseen. Puolimatkan krouvissa mennä körötellään tänään ja tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.

Niin tai näin, sateenkaaren tällä tai tuolla puolen, varmaa on, että sen päässä on aarre!

Etsimässä:

Alerta amarillan por fuertes lluvias l. vesvaaran...

julisti Kanarian hallituksen turvallisuus- ja hätätilaosasto  saarille ennustettujen  reippaiden sateiden vuoksi. Niistä ovat läntiset saaret saaneet vähintäinkin oman osansa ja kahluualtaansa, mutta täällä Fuertella samoin kuin Lanzalla  on arvoisa Säiden Haltija suosinut niin, että eilisehtoona kuuden pintaan alkoi aguaa tipahdella rauhaisasti ja sateen huuhdeltua päivän pölyt se laantui 21:n pintaan. Siivoa meininkiä.

Viikon alun volttauksemme suuntautui "ylä"kaupunkiin, paikallisten asuma-alueelle, josta sitten löysimme myös aidon ja oikean leipomonkin (eikä tällaisen pääkadun vasta 10:ltä aukeavan turistikuppilamallin) samoin kuin ehdan  supermercadon, Ritan, jossa oli kunnollisen runsaat  hedelmä-, juusto- ja lihatiskit sekä fuertelaisia alkuasiakkaita; muy bueno!

Tonttulinnalle oli sitten viimen tapahtunut ns. caduta massit, mutta tämänpäiväinen tässä:

Vaarin ei niin salainen yskänlyöntiase:

Aamupilvipeiton  korrektisti nyt väistyttyä sitten sipien lailla:

sirosti sipsuttelemaan:

Ja Caliman jälkeisessä helteessä...

Eilisen "Canarias7" - lehden mukaan saarilla oli pilvistä ja heikkoa näkyvyyttä  Caliman johdosta. Yleensä on Caliman tullessa ensin kivunnut lämpömittari ihan silmissä liki löppössaunalämpöön, sitten kovaa tuulta ja hiekkaa, vaan eilen oli hienoista "kettoa" taivaalla, reippaita  ettenpä  sanoisi suorastaan rajuja tuulenpuuskia. Täksi päiväksi oli luvattu 24 graatia ja justiinsa: aamulla oli patiolla punaruskeaa hienoa hiekanjyvää kotitarpeiksi  ja tänään on ollut aivan upea aurinkokeli, tyvenentynkää ja vain laiskasti heilahtelevat palmunoksat.

Ohjelma sen mukaan: aamupala normikahdeksalta, sillä tuoreen leivän saa täällä  vasta tuolloin, kroppa liikkeelle,  reipas lenkki kaupungin läpi meren rantaan pressottelemaan, aaltojen kohinaa kuulemaan, merta tuoksuttelemaan ja rantasipejä katselemaan. Niillä  vesseleillä tikittävät jalat kuin sik-sak-singer. Hiekkarantaan on valmistumassa varsinainen peräti noin 1,5 - metrinen tonttula kuusipuineen ja hileineen, taitavia  & kärsivällisiä ovat nämä santataiteilijat totta tosiaan! Kiva nähdä pytinki valmiina!

Palumatkalla hiukka pikaista säätöä juustohöylän, paistinlastan ja ennen kaikkea Vaarin teemukin verran; mukaan lähtikin häleä merirosvosellainen... Sitten lojumaan ja venyttelemään laiskasti  altaalle, nauttimaan, lue myös hikoilemaan auringossa. Upea päivä!

Huh, hah, hei:

Upupa epopos & upea päätös päivälle...

saatiin aivan yllättäen, kun  tällainen  harjalintujen heimoon kuuluva säihkylintulajin edustaja tepasteli arvokkaasti maasta ruokaa etsien viitisen metrin päässä patiomme edessä. Kamerahan oli tietysti vielä  tiukasti  talsissa kaapinhyllyllä, mutta tuo oitis korjattu tosiseikka ei meitä hiukkaakaan estänyt henkeä pidätellen tämän ensi kertaa bongaamamme lajin edesottamuksia ihastellen seuraamasta!!




Riemastuttavaa:

Fuerten tuimissa tuulissa....

mutta lämpimässä kelissä kolmatta päivää ihmetellään rennonleppoisaa oloa & eloa. Lento sujui mallikkaasti peräti puoli tuntia etuajassa. Bussikuskimme Juan päätti kuitenkin kaiketi akklimatisoida meidät tulokkaat laakista ja kertaheitolla , mutta virhesuuntaan, sen verran tehokas oli IV, jotta liki tukka huurussa hotellille tulla  hurautettiin. Nadat  muutoin, mutta nyt on sitten tuhistu & töhisty nämä kuluneet päivät sarjasta kuten ennenkin: lomallahan passaa sairastaa...

Hacienda-tyyppinen kodikas, useammasta rakennuksesta koostuva  hotellimme  sijaitsee keskustassa, mutta rauhallisella paikalla, on pienestä kuluneisuudestaan huolimatta viihtyisä ja erittäin siisti. Palvelu on kaikkinensa ystävällistä, ammattitaitoista ja ripeää: vesipullot odottivat jääkaapissa kuten olimme toivoneet ja huoneistomme sijainti on pyydetyn mukainen: pienehkö kaksio + 20m2:n patio, netti toimii, kaappi- ja säilytystilaa on  sen verran ronskisti, jotta kerrankin sukka etsii toistaan; bueno!

Kielikylpykin vaihtui  yllättäen toiseksi kuin uumoiltu: respassa aloitimme tietty englannilla ja sitten vaihdoimme haparoiden espanjaksi, jolla kielellä meille myös oitis vastattiin. Respantädin silmiin syttyi kuitenkin sen jälkeen vekkuli tuike ja kysymys toiveikkaasti  kuului:"Icke pratar ni svenska?" "Jovisst!": tokaisi oitis  Vaari ja siitä se sitten iloisesti lähti Etelä-Ruotsista lähtöisin olevan ja täällä 12-vuotta asuneen reseptionistin suureksi riemuksi!

Jep: mikäs on pienen ihmisen täällä ollessa : aurinkoa ja valoa, kanariankyyhkyt lennähtelevät ja palmut suhisevat kodikkaasti lehviään leppeästi heilutellen ynnä kiinanruusut kukkivat.

Hasta luego:

Blue Moon - ex Libris & Bamboleo.....

Tässä sateisensavisessa, harmaan eri sävyjä tarjoilevassa kelissä on luontevaa fiilistellä: vimoisia säätöjä viedään, sitten kerosiinia taivaalle suuntana Fuerteventura Corralejo. Tähän ilmavaan ja konstailemattomaan kohteeseen tyystin tykästyimme kolmisen vuotta sitten vastaavalla siivunvedolla. Nyt sitten vaan: acelera el paso / Höperölle & Hömpälle  höpinää töppösiin:
 uusi reisu - uudet polut & seikkailut!

 Jouluksi palaamme kotimaisemiin, sillä Juniorimurmeleilta saadun VARMAN tiedon mukaan silloin saapuu itse Joulupukki. Tätä veitsellä leikattavaa, tiheätunnelmaista hetkeä emme halua missään nimessä  missata, kun se nyt on vielä mahdollista pitkästä aikaa, sitten Seniorimurmeleiden nyt jo nuoruudeksi vaihtuneen  lapsuuden, voida jakaa. Joulupäivänä on vuorossa päivällinen sekä  leppoisaa aikuisempa menoa  ja meininkiä  Esikoisen luona.  "Ei huono!":toteaisi tähän Jorma Uotinen ja juu - kyllä vaan: tiedämme olevamme varsin onnekkaita...


Blue Moon, kustantaja, jonka laatuun olen vuosien varrella tottunut luottamaan, ei petä tämän vuotisella neljän suorallaankaan : Arnaldur Indriason, Ian Rankin, Peter Robinson ja  Stephen Booth:


http://www.bluemoon.fi/fi/kirjat/40-2013

Hassuille tikutakuille tapaamisiin & Bamboleot:

"Ilmailuilmaisu" - ex Libris

Lentoon kun tässä ollaan tuotapikaa lähdössä niin teemaan sopivasti:

"Ilmailuilmaisu", Kavo Laurila, Mediapinta, 2013, 309 s. 

Kavo Laurilan esseissä seikkailee kuusi maailmankuulua lentäjä-kirjailijaa: Arabian Lawrence, Anne Morrow Lindbergh, Antoine de Saint-Exupéry, Richard Hillary, Beryl Markham ja Richard Bach.

Viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneiden lentäjä-kirjailijoiden piiri oli rajallinen. Kirjailijat tunsivat toisiaan ja toistensa tuotantoa, heidän välillään vallitsi keskinäinen vuorovaikutus  ja arvonanto. Yhden kirjailijan hohkama säteily heijastui toisia kirkkaammin. Antoine de Saint-Exupéry oli ja on yhä ilmailukirjallisuuden jättiläinen, kaikkien lentävien kynänkäyttäjien esikuva.

Kavo Laurila on tehnyt arkityönsä liike-elämän palveluksessa. Hänen elämänkestoiset harrastuksensa ovat sivunneet koko lentämisen kirjoa lennokeista purjelentoon ja moottorilentämisestä laskuvarjourheiluun. Ilmailutoimittajana Laurila on esiintynyt usein radiossa ja TV:ssä sekä kirjoittanut lukuisia lehtiartikkeleita." (Lähde: Teoksen takakansi)

Ilmailun ja -historian ystävien toiveteos, joka kiehtoo myös tällaista akrofoobikkoa, joka lukemisen myötä tulee vaivihkaa tempaistuksi ylö taivaalle huimaaviin korkeuksiin historian siipien havina korvia hemmotellen.

Tunnen myös vienoa lukkarinrakkautta kirjailijaa kohtaan parinkin elämänviivan leikkauspisteen myötä: hän on jo aivan liian pitkästi sitten tuonilmaisiin siirtyneen  Isäni opiskelukavereita ja kahteenkin otteeseen ollut mainio ja kannustava  esimies itselleni kesälomasiljaisena työskennellessäni ja harjoitteluaikaa hankkiessani. Kiitos näistä hyvistä muistoista ja oivista eväistä!!

Richard Bach: "Pelko on rumaa ja rohkeus kaunista. Kauneinta on lannistettu pelko."

Pelottomana:

Luomulihasta & "Metsästys Suomessa" - ex Libris...

Vaarin ja Kuopuksen parhaillaan käyttäessään ja teroitellessaan lihaveitsiään jahtimailla palatakseen siistein, tarralaputetuin ja  pakastusvalmiiden nyssäköidensä kanssa kotilieden lämpimään illansuussa  muistuu mieleeni tapaus 1970-1980-lukujen taitteesta: astuessani  töistä palatessa  vaalean-viileän virkanaisen tavoin liituraidoissani   korkkareilla kopsutellen hissistä  ulos, törmäsin hälisevänpulisevaan lapsilaumaan avoinaisen asunnonovemme edessä. ???  Innokkaat sisällejonottajat olivat kuulemma pitkänä  letkana seuranneet "yhtä setää", joka puku päällä skraga kaulassa  lakana olan yli heitettynä oli pihan poikki kantanua raijannut  puolikasta sianruhoa selässään. "Uskot sä, tahdot' säkin nähdä??" uteli kapsikatras. Ja arvata voitte, että todella tahdoin!! Juu; ja siinähän tuo karvainen karjunpuolikas maata  rötkötti keskellä keittiönlattiaa hampaine päivineen Vaarin ja Sedän seisoskellessä naureskellen ja hieman hämillään suosionsa suuruudesta ihmettä ihastelemassa.  Muutama tilkan napakampi kommentti taisi tulla täräytettyä, mutta perille meni, kuten tuosta alusta selviää....

"Metsästys Suomessa", Aarteita keräilijöiden kokoelmista, toimittaneet Kari Hintsala ja  Iiro Kuuranne, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013, 143 s.

"Metsästys Suomessa esittelee suomalaisen metsästyksen historiaa ja esineistöä ansaraudoista ampuma-aseisiin ja keihäistä kaatoryyppypikareihin. Pääpaino on 1800- ja 1900-luvuissa, mutta kirjassa luodaan katsaus myös metsästykseen ennen ampuma-aseiden aikakautta. Upeasti kuvitetun teoksen esineistö on peräisin yksityiskokoelmista". (Kirjan takakansi)

Tämä on mielenkiintoinen, tyylikäs ja kauniisti kuvitettu, suurella ammattitaidolla toimitettu teos, jonka soisi päätyvän jokaisen asianharrastajan lisäksi myös muiden historiasta ja taidokkaista tietokirjoista innostuneiden käsiin. Oiva joululahja pukinkonttiin!!

Aarteiden äärellä:

Pois alta risut & männynkävyt...

Viikko koiramaisuuksia & koiruuksia pulkassa nti T:n kanssa, joka pysyi terhakan  aktiivisena aamulehden tuojan ja posteljoonin haukkuessaan, ikkuna- ja ilmastointiukkoja komennellessaan ja vahtiessaan sekä otti  tiukan  ylemmyydentuntoisen  Tyyris-Tyllerön roolin osuessaan vastakkain naapurin räksyttävän dandiedinmontin kanssa:"Minä tyttö lähdenkin elegantisti autolla ajaa huristelemaan, mene sinä kohta entinen valkoinen karvakerä mudassa talsimaan!"  Mainittakoon, jotta nti T. rakastaa autoilua ja köllii reporankana kuonokarvankaan värähtämättä paikoillaan, kunnes toisin sanotaan.

Elikkä Lanzan-letka kotiutui aurinkoiselta lomaltaan, huomenissa ovat  vuorossa halaamiset,  kuulumisten ja  kapsekkien vaihto sekä menneeseen & tulevaan  isännöintiin liittyvien askojen läpikäynti.

Joten reilu viikko arkista  tohinaa ja sitten:

Cesaria Evora ja Saudade: http://www.youtube.com/watch?v=ERYY8GJ-i0I

Saudade on vaikeasti portugalista käännettävissä, mutta lähinnä  se kuvaa syvää nostalgisen tai melankolisen kaipauksen ja koti-ikävän  tunnetilaa, joka aiheutuu jonkun tai jonkin itselle rakkaan kohteen poissaolosta.

Saudadet tämän talviselle uskottomuudelle PdlC:a kohtaan ja fokukset Fuertelle...

Cuidate:

Pikkunäppärää & tiiliskiveä / Google & Windows7.....

"Hakukone haltuun", Matti Niskanen, Finn Lectura, 2013, 95s.
Tässäpä näppärä, Pirkka-niksitkin hakkaava selkeän iloinen & käyttökelpoinen  opaskirja "15-vuotiaan Google Inc. hakukoneen, jonka markkinaosuus Suomessa on yli 96% " tehokkaampaan käyttöön. Idea teokseen on kuulemma syntynyt uutisesta, jonka mukaan lukiolaiset eivät osaa hakea tietoa internetistä syvällisesti, ja hyvä että syntyi & toteutui, sillä paitsi nettinatiiveille koen vinkeistä olevan isosti hyötyä myös tällaiselle kypsempien kymmenten, terrierinsitkeälle  tiedontonkijalle. Kiva ja hyödykäs kirja; kiitos!








Suuri Windows7 Käsikirja, Matti Kiianmies, Readme.fi, 814 s.

Tämä kirjaimellisestikin  painava tietopaketti tuli tässä kohtaa vain pikaiselle  tututstumiskäynnille eikä kompetenssini millään muotoa teknisesti  riitä sen minkäänasteiseen sisällöllisen annin arviointiin. Teos vaikuttaa tyhjentävältä, kompaktilta asiapaketilta  ja antaa mitä oletettavimmin asiaan enemmän perehtyneelle tuhdisti tietoa. Aion  (-mme)  syventyä asiaan uudelleen avoimin,  virkistäytynein mielin myöhemmin, sillä on mielenkiintoista kokea & todeta, missä määrin teos avautuu normikäyttäjälle ja kuinka paljon siitä pystyy tietoa irroittamaan tahi omaksumaan...

Pää pyörällä:

Wanhat konnot & praliinit....

Eilen oli tällä tytöllä voita kahden puolen leipää, kun minulla oli ilo lounastaa kahden charmantin herran kanssa merkkipäivän kunniaksi.

Nuoruudesta nykyhetkeen ulottuva hyvä, luja ja lämmin ystävyys on kuin tämä suussasulava yllätyslahja, jonka sain:



Nämä herkkupalat tekevät hyvää paitsi makuhermoille myös sielulle ja sydämelle, joten my best  compliments to Chjoco ja Ystävälle lämmin kiitos ei niin salaisen paheeni muistamisesta, hauskasta seurasta ja kaikista kuluneista vuosista, jotka olemme iloineen ja suruineen jakaneet; kahdesta jälkimmäisestä luonnollisesti kiitoshalaukset myös  Vaarille! Olkoot niitä armollisesti  sopivasti vielä edessäpäin!

Cheers:

Contigo & kirsut kiertyvät kohti kotisaaria...

600 ESPANJAN VERBIÄ, Matti Mäkinen, SanomaPro Oy,2013, 391 s.

 "Contigo on kätevä hakuteos, joka tukee verbien opiskelua ja soveltuu myös sanavaraston kasvattamiseen.  Contigo esittelee aakkosjärjestyksessä 600 espanjan tavallisinta verbiä. Jokaisesta verbistä on oma selkeä taulukkonsa, johon on koottu kaikki taivutusmuodot. Kunkin verbin yhteydessä esitellään samaan sanaperheeseen kuuluvat substantiivit ja adjektiivit käyttöesimerkkeineen. Runsaista esimerkkilauseista selviävät verbien käyttöön liittyvät kielioppisäännöt ja kysymykset.Contigo sopii kaikille espanjan kielen opiskelijoille heti alkeistason opintojen jälkeen. Contigo on toimiva käsikirja myös opettajan kirjastossa." Lähde:  Adlibris

Kertakaikkisen selkeä ja esimerkkeineen käyttökelpoinen ja kiinnostava valtatie verbien maailmaan, joka jää tutustumisasteelle ( sivulla 176 menossa) ja hyviksi & hurskaiksi  opiskelutoiveiksi tässä kohtaa, mutta johon satavarmasti pureudun / -mme uudemman kerran suurella intensiteetillä kotiuduttuamme tältä pian koittavalta, meille näin remonttisuoran loppupäässä jo urvahtaneille ja hankkeeseen läpeensäkyllästyneille,vähintäinkin tervetulleelta  lomareissulta!


 Countdown nakuttaa mukavasti; starttivalmiina

Tästä fiiliksestä:

Pyrimme tähän:

Ja näihin maisemiin: 

Mutta vielä kotvasen meille maltti on  valttia,  sen sijaan  Esikoisen Pesueelle

Buen Viaje!!

"Kiltti tyttö" - "Gone Girl" - ex libris...

"Kiltti tyttö  ( "Gone Girl"), Gillian Flynn, WSOY 2013, 447 s., suom. Terhi Kuusisto.

Sutjakasti etenevää, kielellisesti kiitettävää  juonenkuljetusta ja kuvausta tympeäksi muuttuneesta avioliitosta ja  lama-ajan hajottavasta vaikutuksesta ihmislapseen, mutta - ja ennen kaikkea - myös kerrassaan näpsäköitä  äkkikäänteitä.  Tarina etenee vekkulisti  vuorolukuina kummankin päähenkilön Nick  Dunnen ja Amy Elliot Dunnen kertomana; kätevä  ja toimiva pointti. Vaikk'en mielipidettä kirjan suoranaisesta  koukuttavuudesta jaakkaan, niin kivalla tavalla korni, paikoittain hirtehishumoristisen karmaisevakin, hyvin  Halloweeniin istuva  dekkari!

 

"Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, mutta tuhmat tytöt minne vaan."

Karkki vai kepponen:

Edith Södergran & aforismit - ex libris

"Kaikkiin neljään tuuleen", Edith Södergran, Into Kustannus Oy, 2013, 71 s., suom. Hilja Mörsäri.

 Nämä aforismit julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi ja niitä on syytä tarkastella koko Euroopan  silloisia historiallisia muutoksia ja Södergranin omaa tuolloista elämäntilannetta vasten.
Muutamia maistiaisia tästä raikkaasta, oivaltavasta sekä puhtaasti toteavasta  kokoelmasta:

"Kaikki pitkät totuuden juuret ovat epäilyttäviä; totuus löytyy vain pieninä palasina." ja  "Ennakkoluulottomuus on varmuutta asioiden hallinnasta."


 

Mietteisiin tykästyneenä ja niiden innoittamana  etsin ja kas kummaa löysinkin  kirjahyllyjen kätköissä uumoiluni mukaan lymyilevän vuodelta 1994 peräisin olevan teoksen: "Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, Kootut runot", Otava , 269 s. suomentajat: Pentti Saaritsa, Uuno Kailas ja Aale Tynni.

"Tulevaisuuteni

Oikukas silmänräpäys
varasti minulta tulevaisuuteni,
tilapäisesti kokoonkyhätyn.
Minä rakennan sen paljon kauniimmaksi,
sellaiseksi kun olin alkuaan ajatellut.
Pystytän sen sille lujalle kamaralle
jonka nimi on minun tahtoni.
Kohotan sen korkeille pilareille
joiden nimi on minun ihanteeni.
Minä rakennan sinne salaisen lehmuskujan
jonka nimi on minun sieluni.
Minä rakennan sinne korkean tornin
jonka nimi on yksinäisyys."

Lehmuskujalla & linnanneitona:

Synttärijuhlaa & Isovanhemmuutta...

saimme viettää sunnuntaina Kuopuksen Vanhimmaisen tullessa viittä vajaa koulutuksellisen  putken alkupäähän: oli timanttista tiaraa, taikasauvaa ja liehuvaa lievettä sekä korkkiruuvikiharaa, Kummeja, Mummeja & Ukkeja / Ukkipappoja  ynnä valtaisa valkoinen kermakakku-unelma. Keppihevosen kopsuttelua, askartelukirjaa,  talvitöppöstä, Tohtori Proktoria ja totta Mooses: levylautasella Robinia.  Hurmavaa: mikä meno, mikä lento - mainiot pirskeet, joissa Vaarillekin tuli ilmapallopelin tiimellyksessä  kerrassaan hiki....

Murmeliviisikon pienimmäisin, vaan ei suinkaan vähäisin Persoona oli puolestaan seuraavana päivänä ekakertaa ilman sisaruksiaan vain herra R. turvanaan Mummilassa. Pienokainen selkeästi nautti saadessaan ihan itsekseen leikkiä, rakennella ja touhuta välillä pysähtyen radion eteen naureskellen  musiikkia kuulostelemaan ja rytmikkästi sen tahdissa  hytkyttelemään. Lapsuus on mainiota aikaa: herkkää, avointa ja kaunista. Aikaa, jolloin kaikki ovet ovat vielä avoinna. Aikaa, joka ei koskaan palaa, mutta jonka suloisenkirpeisiin ja rakkaisiin muistoihin voit itse aina  - onneksi - ajatuksissasi palata.

"Boom Kah":

GRANTA1 Ruoka - ex libris...

Mittava historia :  http://en.wikipedia.org/wiki/Granta

Granta 1 : Ruoka, Uuden Kirjallisuuden Areena, Otava, 2013, 304 s. päätoimittajana Aleksi Pöyry.

Tässäpä on tarjolla melkoinen buffet, joka haastaa lukijansa maistelemaan  mielenkiintoista verbaaligourmet'ta. Kokonaista 22 maineikasta ja meriittejä omaavaa kirjailijaa on kattanut meille koreaksi pöydän, jonka ääreltä ei hetimiten tee mieli poistua.

Joitakin kertomuksia lukiessa suu napsaa nam-nam, ihastuu ja riemastuu, muutamien kanssa alkaa vatsaosasto tuntea lievää vellotusta ja kitalaki tahmettua. Jokainen luku on täysin omansa, erilainen ja ennakoimaton.  Tässä juuri mielestäni  piilee Grantan juju ja paras anti: lukija tulee iloisesti yllätetyksi; käsissä on kiehtovan raikas, ennakkoluulottoman rohkeasti ja tyylikkäästi  koottu ja toimitettu  teos.

Aluksi lähestyin  Grantaa normaaliin tapaan luku-luvulta- systeemillä, mutta selkeästi  antoisempaa &  nautinnollisempaa on tutustua kirjoittajien panoksiin  yksi  kerrallaan, ikäänkuin jälkiruokana, herkkuna päivän päätteeksi.


Voihan turska:

"Saari" / " Island" / Aldous Huxley - ex libris....

"Saari" / "Island", 1962 /   Aldous Huxley (1894 - 1963) ,
 Basam Books, 2013,  527 s., suom. ja esipuhe Ville-Juhani Sutinen, joka laatinut selkeän, kiinnostavan ja perinpohjaisen esipuheen sekä tyhjentävän viiteluettelon; mainiota!

Huxleyn "Uljas uusi maailma" on Orwellin "Vuonna 1984" rinnalla ensimmäisiä tieteisfiktioita ja 1900-luvun  merkittävmpiä dystopioita. Aikansa kulttikirjoja, jotka rävähdyttivät silmät ymmyrkäisiksi ja ihon kananlihalle ja jotka vaikka tuntuivatkin ajatusmaailmaltaan kaukaisilta ja mahdottomilta - valitettavasti - ovat osa tämän päivän totuutta...

"Saari" alkaa osuvasti yhdellä ainokaisella sanalla:"Huomio." Ja huomio on myös teoksen viimeinen sana. Palan saarella, Intian edustalla eletään onnellisessa paratiisissa, yhteiskunnassa, joka yhdistää näppärästi hindulaisuutta, buddhalaisuutta, liberaaleja arvoja, psykologiaa ja lääketiedettä. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole täysin ristiriidatonta ulkomaailman osoittaessa suurta mielenkiintoa saarten luonnonvarojen hyödyntämiseen/riistämiseen. Toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu saarelle kyynisenä ja elämäänsä kyllästyneenä, mutta oleskelu hymyilevien, hyvinvoivien asukkaiden keskuudessa saa kumpuaamaan kysymyksiä elämästä ja siitä, mikä oikeastaan on tärkeää.

"Saari" on kiehtovasti sadunomainen. Teos on Huxleyn viimeinen.  Sellaisena se selkeästi pyrkii kohti mielenrauhaa ja harmoniaa luoden itselleni assosiaatioita sekä Lars Thornstamin gerotranssendenssiin että Erik H. Eriksonin teoriaan ihmisen kahdeksasta psykoanalyyttisestä vaiheesta, joista kahdeksas, vanhuus toimii akselilla minän eheytys - epätoivo; on aika hyväksyä eletty elämä.


Dystopiaa vai utopiaa vai nuorallatanssia näiden välillä ???

"Huomio.":

"You do not really understand something...

Tervetullutta katkoa luuskalesken eloon ja oloon sekä mukavaa seuraa tarjosi syyslomalainen Amigo.On vallan virkistävää saada ikäänkuin  ovenraosta kurkistaa kovaa kyytiä aikuistuvan persoonan mielenkiintoiseen  maailmaan, höpötellä  hassuja ja vakavoituen  funtsia elämää suurempia siveltimenvetoja.

 Huomaamati tuli sipaistuksi espanjankielen intensiivitkin voidessani tutustua mainioon, hyvinlaadittuun "Fantastico!" - oppikirjaan. Ilo todeta: kyllä vaan ovat intressanteimmiksi muuttuneet sitten 1960-luvun lopun, jolloin Erkki Vierikon, tuon varsinaisen espanjankielen opetuksen lanseerajan ja innostavan persoonan, luennoilla tuli penkkiä kulutetuksi ja kiitos hänen, näköjään elämänmittainen rakkaus tähän kieleen solmittua. Todettakoon, että myös - tämänkin asian - suhteen aina vaan  uuden oppiminen on iloinen, innostava ja haastava juttu!

Vaarikin pölähti - sattuneista, tarkemmin tässä erittelemättömistä syistä - mukaan lomanviettoon, joten saivat pelikaveruksetkin sessionssa vietyksi ja chipsinsä rouskutetuksi....


...until you can explain it to your grandmother"
Albert Einstein







Tingatingat & sin duda:

Punanutut matkaan & passipaikoille...

Ensin oli mies, reppu, ase ja nuotiomakkarat... Nyt vuosikausia myöhemmin on edelleen mies, reppu, ase ja nuotiomakkarat, joista jäkimmäiset saattavat löytyä hienosti vakuumeissa  muhineina uuden jahtikauden alkaessa edelleen tiukasti talsista samaisesta  repusta (totuuden nimissä näin on päässyt käymään vain yhden kerran) ...

 Mutta, mutta: jo viikkoa ennen H-hetkeä on Vaari prillit nenällä keikkuen istunut tarmokkaasti listoja näpytelleen, asiat tarkasti lajiteltuina tarvikkeisiin, pukeutumiseen yms. ja kauppalistaan. Kun tuo nakuttelu vaan kesti ja kesti, katsoin relevantiksi ilmoitusluontoisesti lausahtaa, jotta  se on sitten vain ja ainoastaan  yksi ja ainoa  sivu per asiakohta.  Pienen edelleen jatkuvan tarmokkaan session jälkeen kuului vaivihkainen kysymys:"Millä tämän rivinvälin oikein  saa pienemmäksi??"

Jep; selvää on, että iän myötä myös mukavuudenhalu kasvaa. Herrat kun ymmärtävät siviilissäkin hyvän ruuan ja herkuttelun päälle, niin jos nyt sitten on sisäfilettä, voita ja kuohukermaa riittävästi nyssyköissä ja kylmälaukuissa,oma tyyny kainalossa ja menopeli  täpötäynnä; so what?

Ensimmäinen mukava etappi  on siis vihdoinkin  käsillä ja siitä  on hyvä jatkaa kohti varsinaista lomaa. Tämä  Luuskaleski nostaa  tyytyväisenä jalat pöydälle ja ei kuin Vaarille, Kuopukselle ja arvoisalle Jahtiseurueelle

nokisia piippuja:

El Tango de la Guardia Vieja - ex libris

Kun on ollut tilaisuudessa nauttia livenä bandoneonin soinnista a la:
 Sexteto Mayor  

ja argentiinalaistangon tulisuudesta a la "Tango pasion"

niin eihän nainen muuta voi kuin ottaa ja  taipua notkeaan, syvään taivutukseen ja olla myyty tämän teoksen hurmaavan ja polvetnotkauttavan  dekandenssin edessä:

"Kohtalon Tango", Arturo Perez-Reverte, Like Kustannus Oy, 2013, 500 s., suom. Sari Selander.
Salonkitanssija, naistennaurattaja ja herrasmiesvaras Max Costa, Mecha Inunza de Troye, kaunotar, jonka silmiin oli pakko upota sekä hänen puolisonsa, säveltäjä Armando de Troye, mies, joka halusi säveltää täydellisen tangon. Ja näin on klassinen kolmiodraama valmis. Shakinpeluuta unohtamatta.  Tyylikkäästi sensuelli glamourikas teos ja oiva valinta kaamoksentorjuntaan!


El Tango de la Guardia Vieja:http://www.youtube.com/watch?v=CexEiBHdWXU


Por favor:

"Kangastus38" - ex libris...

Kurz und gut tästä liki puhkiarvostellusta ja -kehutusta:

"Kangastus38" / "Hägring38", Kjell Westö, Otava 2013, 334 s.
 ja Liisa Ryönän vankka, virkistäviä uusioilmaisujakin sisältävä suomennos.

Sivistynyt ja elegantti teos, joka välittää uskottavasti 30-luvun ja ajan hengen  spekulatiivisen  ilmapiirin sekä Keskiviikkoseuran nuorten poikien miehiksikypsymisen, eheytymisen, filosofoinnin, ideologiset erimielisyydet ja ehkä rapautumisenkin. Tätä kaikkea myös tekstin tyylilaji kepeästi ja arvokkaasti tukee. Miellyttävä, tasapainoinen  ja nostalgiahiukkasia leijutteleva lukukokemus. Kyllä vaan:   Kjell Westö = Kirjailija isolla K:lla.

"Hän, päähenkilö ja asianajaja Claes "Klabben" Thune, seisoi keskellä marraskuun aamupäivää, joka oli kolea ja läpikuultava kuin lasi, ja tajusi,  että maailma jonka hän oli tuntenut ja johon hän oli kohdistanut suuria toiveita, oli haihtunut olemattomiin: ehkä sitä ei ollut koskaan ollutkaan?"

Niinpä:

"Kuolleiden päivät" - ex libris

Don Winslow:" Kuolleiden päivät" / "The Power of the Dog", Like, 608 s., suom. Ilkka Salmenpohja


Se on Mexico, huumekartellit, raha ja politiikka ja ent. yksityisetsivä Don Winslow puikoissa kutomassa;

se on mutkat suoriksi oikova poliisijäärä Art Keller, kuolemaakylvävä voimapersoona, huumeparoni Adan Barrera, skarppi ja symppis luksusilolintunen Nora Hayden ja kalsea, mutta charmantti palkkatappaja Sean Callan;

se on Hesarin kommentti:"Winslow kertoo tarinan tyylillä, joka saisi James Ellroyn kalpenemaan kateudesta"  ja vastaavasti  Ellroyn: "Kuolleiden päivät on merkittävin huumeromaani neljäänkymmeneen vuoteen. Se on pelottava ja surullinen ja Winslow pitää lukijaa mestarillisesti otteessaan. Teos on kauniisti luonnosteltu visio helvetistä."

Ja tämä riemunkirjava kudelma häikäilemättömällä hurjuudella  rämmityttää lukijaansa pitkin maita ja mantuja, puskia ja pensaita aseiden räiskeiessä kuumina  savuten, istuttaa aterioimaan ja turisemaan tuonilmaisiin siirtyneiden kera kauniisti kukkasin  koristelluille haudoille "Dia de los Muertes'ina" sekä tarjoaa topakan,  todentuntuisen ja teeskentelemättömän  juoheasti kulkevan   kerronnan, riittävästi eloisaa  henkilökuvauksen syvyyttä ja karaktääriä ynnä ikkunan toiseen maailmaan ja sen värikkääseen joskin   karuun todellisuuteen. Kuutisensataa sivua, lineaarinen lukutapa säilyi eikä pikaluvun & pläräilyn puolelle pakottanut!

Lokakuuta lompsien:

Sea life & ruusut henkilökunnalle....

Juu-u, enpä taida täsmemmin kuin kutakuinkin kuluneella kuuluisalla tokaisulla, mutta mielestäni tähän sopivasti, jotta oli laiffii: kahden vanhimman Juniorimurmelin kanssa lauantaiaamusta  usvaa putkeen ja  mereneläviä ihmettelemään. Hait saivat Murmeleiden  silmät pyöreiksi ja ymmyrkäisiksi sekä herättivät ansaittua kunnioitusta, elämysaltaan merisiiliä ihan melkein hirvittiin koskea sarjasta: "Ens' kerralla - ihan varmasti", hilpeyttä ja hihityksiä  herättivät hassut merihevoset ja söpöimpiä olivat kuulemma kaikenkokoiset  kilpikonnat, kotoisesti kilpurit...

Itseä ilahdutti päivän jyvä okarauskuista ja eräästä hailajista: molemmathan kuuluvat rustokaloihin kuten myös sillikuningaskala... Saimme kätösiimme kaksi erilaista kitiininomaispintaista koteloa: hain kohdalla ovipaaristen lajien munan ympärille muodostuu sarveiskuori ja se poistuu emon ruumiista alkionkehityksen jatkuessa veteen joutuneessa munassa, kuoriutumiseen tarvittavan ajan riippuessa mm. veden lämpötilasta. Numero 2 puolestaan oli jännä litteä lepakonmuotoinen munakotelo, josta pinnitään ulos noin vuoden mittaisen vauva-ajan jälkeen, - mainiota uutta, opittua = pieni voitto Elämälle!!

Nämä veijarit ja vesselit puolestaan  ovat villejä & vapaita yksilöitä Koillis-Brasilian praioilta ja mangrovealueelta:

Sea Lifen henkilökunnalle roppakaupalla ruusuja opastuksesta, asiantuntemuksesta, ystävällisyydestä sekä krääsäpuodin myyjältä Murmeleille (ei siis meille Isovanhemmille, jotka ilman arvoisaa Pikkuväkeä tuskin olisimme syysaurikoisena, ruskanväreissä hehkuvana  lauantaiaamupäivänä tiskin toisella puolen kahdestamme seistä pönöttäneet) hymyssäsuin oivaltavasti kohdistetusta kysymyksestä:" Viihdyittekö?" eikä suinkaan "Löytyikö mitään kivaa?"

Ojentaapi:

Kuin hollituvassa & Ali Smith...

on huushollissamme häärätty, tilanne kuin asemahallissa raivoisimpaan  ruuhka-aikaan: parvekeukkoa, patterimiestä, seinäporukkaa, maalaria ja parvekelasien odotusta, betonimylläriä ja baabelinkieltensekoitusta: viroa, puolaa ja venättä  ynnä vesikatkoa, vesikatkoa & vesikatkoa...Logistiikka remonttireiskojen toistensa ohi  ohjailussa on pitänyt, sisäänmahtumattomat edelleen lukitsemme tylysti  parvekkeella, mutta yksvakaasti on totuuden nimissä ja tylsää kyllä  todettava; olen yhden miehen nainen, - kerrallaan... Sisulla sitkeästi pinnitään päiviä plakkariin, fokus vakaasti ensin luuskajahdissa ja sitten flanööriksi dyyneille maaoravien bongailuun....

Ali Smith: "Oli Kerran kello nolla" /"There But for The" , Otava, 2013, 284 s. Kristina Drewsin suomennos on laatuluokkaa.

Sekalaisen seurakunnan illalliskutsut saavat erikoisen käänteen, kun mies nousee pöydästä lähteäkseen huomaamattomasti ja vaivihkaa, ei suinkaan toilettitiloihin, vaan ottaa ja lukitseekin itsensä vierashuoneeseen jämähtääkseen sinne.

Tästä irtoaa verratonta verbaalista iloittelua ja irroittelua, suoranaista dialogintykitystä huvittavine, ironisinekin piirteineen ajan henkeäkin hauskanterävästi kritisoiden, kun tilannetta kuvataan eri perspektiiveistä ulkopuolisten silmin ja kautta.

Smith, tämä useita kirjallisuuspalkintoja poiminut skotti, on ehdoton sanavirtuoosi, kuten jo ensisuomennos "Satunnainen" / "The Accidental"  antoi ymmärtää. Pirteää ja piristävää poreilua löppössukat tassuissa vorniessa ensimmäisten yöpakkasten kourissa; tykkäsin!

Varpaita heilutellen:

"Einstein-koodi" - ex libris

Tämä kausi tuntuu olevan yhtä  Einsteinin ja Mummon kohtaamisen aikaa ja ilo on kokonaan puolellani...

"Einstein-koodi", Dos Santos Jose Rodriques , (A Formula de Deus, 2006), Minerva 2013, 551 s., suomennos Tarja Sipola.

Jos kirja alkaa Albert Einsteinin ja David Ben-Gurionin keskustelulla, se alkaa hyvin!!  Kun aiheina ovat: kosmologia,
Big Bang & Big Crunch, Jumalan potentiaalinen olemassaolo
 ja sen tieteellinen todistettavuus, ollaan upeasti  vääjäämättä  kiehtovien (ikuisuus-)kysymysten äärellä. Mutta, mutta:

 Melkoisen klimppistä sekametelisoppaa lukija edetessään lusikoi,vaikka eittämättä  jotain kutkuttavaa  maustettakin ja ideaa tässä tekstissä on. Päähenkilö: historioitsija / salakielten tutkija Tomas Noronha jää jöröine, yksvakaine kommentteineen valjuksi ja aneemiseksi. Ilman muuta teoksessa on mukaansatempaavia, innostavia teorioita ynnä  fundeerauksia ja on vaikea olla uskomatta, etteikö pohjatyötä olisi tehty huolellisesti ahkeroiden, mutta minua kyllä vaivasi kerronnan laadun epätasaisuus ja hajanaisuus, eikä tiivistyksestä ja sivumäärän karsimisesta ainakaan haittaa olisi ollut.

Romanttiset kohtaukset ajautuvat pahasti hertta-harlekiiniosastolle,onko niiden lapsekkuus sitten kirjailijan vaiko kääntäjän aikaansaamaa kömpelyyttä, tiedä häntä. Sen tarkistamiseen ei valitettavasti auttava portugalin taitoni riitä.Tämä istukas ei ymppäänny kokonaisuuteen.

Kyllä opuksen lukeminen kannatti, jo pelkästään siksikin, että portugalilaiskirjailijoita on vähemmän tarjolla suomeksi ja aihealue on äärettömän  intressantti; silti jäin pähkimään, mitähän arvoisat innostajat, aidosti ammattilaiset & hurmaavat herrat:   Kari Enqvist ja Esko Valtaoja, jotka kiitoksia vaan, tuovat tieteen meidän tavallisten tallaajienkin ulottuville,  tästä kaikesta tuumisivat...

Uumoilee:

Septeto Santiaguero & son & Savoy

Santiago de Cubasta, vuoden 2011 Grammy-ehdokas, septetto  perustettu 1995,  tuorein albumi "Vamos pa'la fiesta", 2012.

Eilisehtoona tämä pumppu pureutui intensiivisesti ihon alle  kuin ärhäkkä punkkipirulainen
 ja sen - kas kummaa - antoi auliisti tapahtuman.

Tämä Kuuban lahja, naturalmente  Buena Vista Social Clubin, sikarien ja rommin lisäksi, maailmalle, meille jöröttäjille soitti sellaisella intensiteetillä ja omasi sen luokan lavapresenssin ja karisman, jottei kyse suinkaan ollut silkasta kuulohavainnosta vaan musiikki ujuttautui jokaikiseen soluun ja sielunsopukkaan ynnä aikaansai rennon, lämpimän, hyväntuulisen sekä oivalla tavalla tyhjäpäisen olotilan: tässä ja nyt ja se riittää. Muchicimas Gracias y Arriba!!

http://www.youtube.com/watch?v=0wBu7kLCQMM

Haaveena Havanna:  fysiikka & finanssit  viiveenä vaan ei esteenä...

Chan Chan:

Evakkoon...

Minkäs sitä immeine juurilleen ja sielulleen, Eeva Kilven sanoin "Elämän evakkona"-ololleen,  puhumatikaan ulkoiselle vallitsevalle kaaokselle mahtaa kuin: nyssäkät olalle ja evakkoon parvekkeen panelointijyskeen, nakuttavien naulapyssyjen  ja kokopäiväisen vesikatkon ja saniteettitilojen käyttökiellon alta. Taival on tällä kertaa kevyt & lyhyt: Esikoinen on ystävällisesti luvannut meille päiväkortteerin kaikkine fasiliteetteinen,- kiitämme!

Joskus näkee esitettävän kerrassaan ärsyttäviä vertailuja ja rinnastuksia Suomeen vastaanotettujen pakolaisten ja Karjalan evakkojen välillä, joten tehtäkoon nyt laakista selväksi tämä asia:

"Evakuoinnilla tarkoitetaan ihmisten saattamista turvaan vaaratilanteissa. Evakuointi on pakkotoimi, eli evakuoitavien suostumusta ei tarvita." (Lähde: Evakuointi, Wikipedia)

"Siirtolaisuus tarkoittaa väestön muuttoa ja siirtymistä vieraaseen maahan." (Lähde: Siirtolaisuus,  Wikipedia)

"Pakolainen on henkilö, joka joutuu pelkäämään joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteensä vuoksi." (Lähde:Pakolainen,  Wikipedia)


"Pohjalaisemäntä päivittelee erään karjalaisperheen suurta lapsimäärää ja ihmettelee, kun kuulee taas pian olevan lisää luvassa. - Eikös nyt vähempikin sentään piisaisi! Karjalaisemäntä voitelee piirakoitaan ja nauraa: -Oha mei evakkoi pakko lissääntyy, jot meit ois taas ko tarvitaa!"
 (Lähde luovutettukarjala.fi)






Parhaansa tehneenä: