keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Voi Manta siun rimpsujais....



jos elämässä on niitä suvantoja, niin kun se siitä soljumaan ennättäy, kyllä kuohuaa komiasti. Asioilla ja tapahtumisilla on myös jännä piirre kumuloitua  ikäänkuin joku koheesio niitä turbulensissa heivaisi. Niin, jotta jos olisi ne rimpsuiset helmat, niin kyllä nyt kyllä nyt hulmuaisi...

Kun nytkähtää eteenpäin, niin sitten koko  leveällä rintamalla mennään. Vaarin karattua  Espoonreissulle - epistä -  heiluu Mummo huushollissa kuin rivakka  liikennepoliisi ennen vanhaan  ruuhka-aikaan risteysympyrässä: : eilinen enkka oli viisi raavaan raamikasta  ikkunaukkoa sisällä + yksi yritteliäs parvekkeella. Jälkimmäisen, maalarimestarin pidin puhtaasti jo  logistiikkasyistä  silkan kompastelun välttämiseksi varuiksi turvalukon takana, sisäperformanssin ulkopuolella.

 Etenkin, kun -totta kai ja näinhän se Murphyn laki funkkaa  - tuo poikien tehokas ja kuulemma juuri huollettu   nosturivehje otti ja pimahti, joten helahoito roudattiin - luvallani-  raameineen päivineen ja ei ihan  niin siistin roskattomasti  sisäkautta. "Kyllä pikkurouvalle ikkunat saadaan" totesi ystävällinen virolaisryhmän esimies, vaikka olisihan se ollut miehekästä viikkoja vallineen liki 30-asteen sisälämpötilan jälkimainingeissa olla kirjaimellisesti parin huoneen verran  avoimin luukuin...  Ja sitten taas imuri hurraamaan ja moppi heilumaan hip-hurraa...

Koville on ottanut, pakko myöntää, vaan kuin kukka alla, hyvin varovasti tuntosarvet ulkona kurotan ja -mme toiveikkaina tulevaan.


 ja uusiin seikkailuihin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti