maanantai 9. syyskuuta 2013

Pienellä tontilla...


Keväisen normikäynnin jäätyä olosuhteiden sanelemana  väliin oli tänään vuorossa hiljentymiskäynti hautuumaalla. Kivi oli tukevasti hollillaan ja Vaari harjasi ja huuhteli sen putipuhtaaksi ennen kuin  keltainen, lepääjien lempivärin mukainen syyskrysanteemi asettui kauniisti multiin mustan paaden eteen. Sillä aikaa supattelin ja rupattelin  tuoreimmat kuulumiset perhekunnan aikaansaannoksista ja selkeästi kuulin hyväksyvää naureskelua vastaukseksi. Joten, kuten tapana oli aina ennen, nytkin  tuli haasteltua suut makiaks' ; äänettömästi & mielentasolla. Tämä käynti jättää aina rauhallisen, rakastavan ja seesteisen mielentilan sekä luo hyvällä tavalla tervettä perspektiiviä erottaa oleellinen epäsellaisesta...





Tuntemattoman sanoin:
"Voit itkeä hänen lähtöään tai iloita hänen elämästään.
Voit sulkea silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata silmäsi ja nähdä sen,  minkä hän jätti jälkeensä.
Sydämesi voi olla tyhjä, koska et näe häntä enää tai sen täyttää rakkaus, jonka yhdessä jaoitte.
Voit kääntää selkäsi huomiselle ja elää menneessä tai voit iloita huomisesta menneen voimalla.
Voit joko muistaa vain sen, että hän on poissa tai vaalia hänen muistoaan ja antaa sen elää.
Voit antaa kyynelten huuhtoa hänen muistonsa mielestäsi tai tehdä niin kuin hän haluaisi:
Hymyillä, avata silmäsi, rakastaa ja jatkaa Elämää!

Näin tekee:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti