sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Talvilomaviikon temmellyksiä & tuumailuja...

Talven riemujen keleistä ei ole ollut tietoakaan, vaan enempi-vähempi tuhruisessa ja sateisessa säässä on mennä liukasteltu kulunutta lomaviikkoa. Henkisellä tasolla on aurinko loistanut ja hervottoman hilpeä temmellys vallinnut huushollissamme, kun poikkeuksellisesti koko Perhekunnan voimin eri muodostelmissa  ovi on  kuluneella viikolla vilkkaasti  avautunut sisäänpäin.

Repertuaarissa on vilahtanut Late Liskoa, lähiseudun leikkipuistoja, palapelejä ja iltasatua,
 jonka Vaari totuuden nimissä lueskeli kolmelle päivän pakerruksista tyytyväisinä tuhiseville neitokaisille, jotka poskien koskiessa tyynyyn urvahtivat samantien. Kisakatsomoa, varttuneempaa keskustelua ja istumista pöydän ympärillä niskat kenossa  Suomen matsia ruokaillessa (ehdoton & ainutkertainen  poikkeustapaus!!) samalla seuraten.  Menu on sisältänyt pastaa, lihapulleroita, Tortilla españolaa uunipeltiversiona, mexicolaista tomaattikanaa, porsaanfilettä ja pekoni-cheddartäytteistä rosamundaa guacamolella ryyditettynä. Korillisen hedelmiä ja vadillisen vihanneksia; lainkaan väheksymättä jäätelöarsenaalia: puikkoja,vaniljaa, mascarponea, tiramisua  ja kahdensortin pirtelöitä sekä Vaarin vastapyöräyttämiä perinteisiä korvapuusteja. Ja taas on jaksettu hupsutella & höpsötellä!



Aikana, jolloin eri me eri ikäpolvet läpikäymme muutoksia, kriisejä, kasvukipuja ja aikuistumista  ynnä asteittaisten luopumisten vaan ei luovuttamisen vaiheita, tätä Elämää, on mielestäni  tärkeää myös voida ja saada kokea yhdessäolon hetkien  luomaa iloa, naurua ja huolettomuutta, turvallisuutta ja illuusiota kaiken jatkuvuudesta ja harmonisesta tasapainosta...


Sympaattista Pekka Poutaa & kumpp. yhtikäs väheksymättä: aina yhtä luotettava kevään airut ja indikaattori mustarastas on muutamina aamuhämäränhyssyn hetkinä vienosti kokeillen, aristellen jo  availlut ääntään; sehän on sitten hela kööri avoimin sylein, mielin ja sydämin

kevättä kohden:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti