vikkelästi vilisti isovanhemmuuden iloisissa merkeissä männä viikko menojaan: oli tiistaista kerhoa, satubalettia hempeine valkeine trikoine ja tutuineen, muskaria ja Vaarin logististen kykyjen piukkaa punnintaa, jotta ensinnäkin oikea Mummoimmeinen, kahdella isoäidillä kun päivää pistettiin pulkkaan oli kyydissä vs kotimiehenä ja jotta kolmesta juuri se ainoa ja oikea Juniorimurmeli kuhunkin lähtöön kulloinkin oli fölissä turvaistuimeensa vyötettynä. Paluumatkalla körötellässä totesimme, jotta nappiin meni ja että ihan kelpo tulevaisuus taksarina saattapi hyvinnii olla takanapäin...
Eilispäivä puolestaan tarjosi monien muiden aktiviteettien kuorrutukseksi parituntisen matkailu- ja eläinmaailman ympärille kudotun teeman myötä hauskan ja värikkään luistelukoulun loppunäytöksen asiaan kuuluvine pyllähdyksineen ja taidokkaine piruetteineen, joiden pyörähtelijöistä joku taatusti vielä yltää aina lajinsa huipulle asti. Omat esiintyjämme puolestaan kirskuttivat jäänpintaa hilpeässä hyönteisosiossa...
Geneettisen mopon olen jo aiemmin todennut mainiosti pörisevän etiäpäin, mutta konkreettisesti asia tuli varmistetuksi, kun pitkän projektin onnellista lopputulosta saimme perjantaina parkkipaikallamme todistaa Pojanpojan ajaa huristaessa tuliterällä mopedillaan uunituore väliaikainen ajolupa hallussaan itsenäisesti visiteeraamaan. Ei tee tiukkaakaan myöntää, että vaikka surunkyyneleet on käytetty pikkuruista hätävarastoa tiukkoja, elämää suurempia tilanteita varten lukuunottamatta, niin ilonpisarapuolella löytyy runsaasti reserviä, jolle tuossa ja muissa ylläolevissa happeningeisäkin tuli käyttöä...
Vekkulia verryttelymusaa revohkan & autoilun jäykistämille jäsenille ynnä taattua tulevien PdlC:n karnevaalienkin TOP 10 kamaa:
Isoäitiys on merkittävä, joskaan ei kaikenkattava osa elämääni, joten sateenropinasta huolimatta
ilon & valon merkeissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti