tiistai 9. syyskuuta 2014

Terkka tuputti torppausta...



tälle tytölle: on koittanut taas se aika vuodesta, jolloin on ryhdyttävä pinnimään habituksen huoltoon kohdistuvasti 110-metrin aitoja suoriakseen itsensä puhtain paperein talven reissuun.
Pari niistä olen ehtinyt jo ansiokkaasti hoidella, kunnes vuoroon tuli terkalla otettavat labrakokeet sisältävän vuosikontrollin vuoro.

Hienoisen 27-minuuttisen puuduttavan puhelinajanjonotuksen uuvuttamana ja sen  uhallakin läheistyin arvoisaa ajanvarausta autuaan naiivisti  läpihuutojuttumaisena tilanteena ihan vilpittömästi bona fide-hengessä vain kuullakseni "omalääkärini" (neljäs yhdeksässä vuodessa) jääneen, kuten vuosi sitten jo ounasteli ja uhkasikin - tuosta revohkasta - vähintäinkin ansaitulle eläkkeelle.

Terkantäti  lausahti lupaavasti: "Hetkonen, katson tietojanne", kun kerroin haluavani ajan toiselta suomalaiselta tohtoorilta. Tämä ei suinkaan rasistina  vaan syystä, että diagnoosiosio on sen verran kompleksinen, että sen selittäminen kieltä ontuen taitavalle on mission impossible, eikä ulkomaalaistaustainen lääkäri kuulemma  saa  keskustella kanssani englanniksi, kuten kertaalleen olen ehdottanut... Kotvasen päästä täti iloisesti ilmoitti minun olevan "ihan hyvässä kunnossa" (??),  mutta että jos nyt ihan välttämättä haluan ja vaadin, voivansa armollisesti laittaa labralähetteen peräti  kahdesta = 2 (!!) kokeesta, kun normimäärä A-nelosen tulosteena on käsittänyt reippaasti alun toista sivua ??




 


No, en halunnut. Syvä hiljaisuus vallitsi ja matala verenpaine herkesi hetkosessa kelpo lukemiin, kun kiristin korsettini ja paukutin tuimasti luuriin pari pointtia: 1) Kuka ottaa vastuun, jos kontrolloimattomien arvojen vuoksi käy  köpelösti ja 2) onko TODELLA nyt niin, etten veronmaksajana voi edes yhtä ainokaista kertaa vuodessa käyttää terveyskeskuksen palveluja??


Syvä hiljaisuus vaihteeksi toisessa päässä ja jo vainen alkoi Lyyti kirjoittaa. Aika löytyi  suomalaiselle lääkärille, vajaan parin kuukauden päähän, mikä mainiosti riitti ja sopi.
Lienee sanomatikin selvää, että kun samalla jonottamiselle yhdistin Vaarille, pääsi hän valmiiseen pöytään ja asiat sujuivat ilmiömäisen luontevasti ja sulavavasti  ilman minkäänsorttista vääntöä. Hyvät päivänjatkot sitten vaan.


Priorisointi sinänsä sekä työ- että siviilielämässä on viisaasti käytettynä erinomainen lähtökohta toiminnalle ja ratkaisuille, mutta tässä ei nyt nähdä metsää puilta eikä voida ratsastaa edes kustannustehokkuudella vaan römähdetään rähmälleen suoraan pöheikköön. Mitään ei säästetä vuosikontrollin eväämisellä, jolloin sen sijaan että poikkeava arvo todettaisiin ja reseptitse lääkittäisiin kuntoon, törmätään siihen surulliseen tosiseikkaan, jotta yhtäkkiä ja hallitsemattomasti päräytetään lanssilla erikoissairaanhoitoon ja jatkoon kotisairaalaan.


Ja mietittäväksi jäi:  kuinka moni ikuri olisi moisesta kohtelusta  urvahtaneena nieleskellen todennut:"Antaa olla - anteeksi että vaivasin"  ja sitten ajatunut tuohon kierteeseen!! Lähentelee rikosluontoista heitteillejätönomaista tilannetta, mutta koettelemuksesta huolimati Mummon ja Vaarin aitominen urheasti jatkuu,- yksityispuolella....


Päätään puistelee:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti