Plussapuolelleykkössijalle asettui meri, meri ja meri; tuo rakas ja rannaton ystävä! Tuo tuoksuva, alati vaihteleva elementti maininkeineen, kuohuineen ja kohinoineen, liitelevine, uljaine ja majesteettisine merilokkeineen sekä satamasta iloisesti puksuttavine pienine kalastajaveneineen. Kuin on laita nuotiotulen, etenkin tervassellaisen, virtaavan joen tai Lapin pienen solisevan (taimen-) puron äärellä: silmä ei väsy… Toisekseen askellettuja kilometrejä kertyi kunnioitettava määrä ja niiden myötä yleiskunto koheni selkeästi. Kaikkien osattujen kielten taito tuli putsatuksi ruosteesta ja etenkin espanjan ymmärtäminen ja puheen tuottaminen kehittyivät pitkin harppauksin sanavaraston mainioiden lukuilmojen ansiosta yli tuplaannuttua, mikä kaikki tuotti suurta iloa ja poiki arvokasta tilannekomiikkaa.
Kotikaupunkihan tämä jos mikä, kodin ollessa kuitenkin itselleni mielentila ei paikka, ystävälliset puertolaiset, portuenses, kohdatut vanhan tuttavuudet ja mielenkiintoiset elämänpolkujen risteämät uusien ihmisten kanssa antoivat oman panoksensa voimavarastoon, johon ne tiivisti talletin. Mustarastaan huilun alkanut aamukonsertti loi toivoa ja antoi uskoa kevään vielä joskus koittavan, muchisimas gracias mirlos-ystäväisemme!
Miinuspuolen ykköspaikan haastamaton haltija on: keli, keli, tuo surkea ja kinkkinen keli! Talven tunnussanat niin paikallisten kuin meidän matkailijoidenkin suusta kuuluvat: frio – kylmää, vientos – tuulista ja lluvias – sadetta. Yksiselitteisen tylyä ja kylmää kyytiä joulukuun normaaliuden jälkeen koko tämä vuosi. Näin ollen ihonhoidollinen terveystavoite jäi haaveeksi. Kuukauden rasittanut megaluokan flunssa, joka raivoisimmillaan jumitti meidät pedin pohjille, verotti oman osansa. Tasapuolisesti yskivät, köhisivät ja tuhisivat täällä kaikki. Apteekit olivatkin ainoat puodit, joissa asiakkaita tungeksi jonoiksi asti ja kassa kilisi iloisesti. Myös pesuloiden koneet hyrräsivät urakalla.
Kuriositeetin vuoksi todettakoon, että sesongin ehdoton muotivaate oli viininpunainen toppatakki ja niiden loputtua –liivi, kun vasta joku vuosi sitten täältä ei ihan ens’hätään löytynyt niin minkään sorttista fliissiä tai paksumpaa collaria. Turistit, joilla ei omasta takaa ollut toppaa tai tikkiä matkassa, tyhjensivät kiitettävällä innolla rättikauppiaiden vanhatkin varastot siltä osin. Onnenkantamoiseksi luen, että viimehipassa heitimme laukkuun kunnon Goretxit. Siis, etteikö intuitioonsa kannata luottaa??
Yhteisöllisyys, solidaarisuus ja herkässä olevat, silmiin asti ulottuvat hymyt ovat avainasiat. Lapsoset eivät ole pelkkiä häiriötekijöitä tai kustannuseriä, eivätkä eläkeläiset loisivia sosiaalipummeja, saippuatehtaille valmiita, vaan kaikista pidetään huolta, ketään ei jätetä! Köyhyys- ja syrjäytymisprosentti nakuttaa hurjat 30, mutta sen mikä elintasossa ehkä meikäläisittäin arvioiden menetetäänkin, korvaa kirkkaasti elämänlaadun ja –tyytyväisyyden, myös työsellaisen, huimasti korkeampi aste. Jälkimmäistä olen aina henkilökohtaisesti jäljittänyt ja perännyt, sen puolesta edelleenkin liputan…
Kaiken kaikkiaan tämän haasteellisen, mutta mielenkiintoisen talvehtimisen tase jää ilman muuta positiiviseksi!! Tyytyväisenä, montaa kokemusta rikkaampina ja kaikista niistä kiitollisina, haikeina ja lisäperspektiiviä saaneina on hyvä palata takaisin . Pikapuoliin kaihokierrokselta Rakkaiden rutistusrundille
rientää:
rientää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti