perjantai 12. kesäkuuta 2015

"Aarnivalkeat / Rörgast" - ex Libris...

"Aarnivalkeat", Johan Theorin, Tammi, 2015, 513 s., suomentanut Outi Menna.
Kansi Anders Carpelan.

Johan Theorin on ruotsalainen journalisti, käsikirjoittaja ja kansainvälisesti palkittu rikoskirjailija. Aarnivalkeat on neljään eri vuoden aikaan sijoittuvan Öölanti-sarjan päätösosa. Aiemmat osat: Hämärän hetki 2008, Yömyrsky 2009 ja Verikallio 2011.

"Ole kiltti ja lukitse ovi. Hän ajaa minua takaa!
Oveen hakkaava poika herättää Gerlof Davidssonin. Kauhistunut poika kertoo laivasta, jossa on kuolleita merimiehiä ja hullu mies kirveen kanssa.
Juhannuksena Öölantiin on saapunut tuhansittain turisteja nauttimaan kesän kauneimmasta ajasta. Mutta yksi on tullut merten takaa julma kosto mielessään. Vain vanhalla merikapteeni Gerlofilla on aavistus siitä, kuka tulija on, sillä vain he kaksi muistavat, miten kuollut mies koputti arkkuunsa kirkkomaalla vuosikymmeniä sitten. Mutta miksi vaurasta hotellinomistajasukua on rangaistava?
Aarnivalkeissa Theorin yhdistää taitavasti psykologista jännitystä, kummitusjuttuja ja öölantilaista kerrontaperinnettä." (Kirjan lievelehti)

"Virvatulet (myös aarnivalkeat, aarretulet tai aarreliekit) ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa  tai aivan pinnassa. Suomessa uskottiin, että aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltija kiillotti tai puhdisti liekillä. Aarnihauta oli aarrekätkö, jota vartioi Aarniksi kutsuttu haltia. Virvatulien uskottiin palavan aarnihaudoilla varsinkin  juhannusyönä, jolloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan." (Wikipedia)

Kesästä 1930 startataan  ja varakasta  suurtilallista, Edvard Klossia haudataan peräti pariin kertaan ja tähän lähtökohtaan takaumina kerronnan edetessä kierrytään. Klossin varakkaat sisarukset: Kent, Niklas ja Veronica, kuulokojeeseen totutteleva ja veijarimainen 84-vuotias
Gerlof Davidsson, kesänvietossa oleva 12-vuotias Jonas Kloss, Lisa alias Lady Summertime DJ herkkine näpistelynhimoisine hyppysineen, Kotiinpalaaja ynnä Uuteen maahan - kuinkas sitten kävikään - seilaava Aron Fredh, väärän koivun takaa Klossien suurta sukua ja heimoa kera isäpuolensa Svenin miehittävät uskottavasti pääroolit. Tätä teosta, jossa toki sivujen mittaan kirveskin heilahtaa, pommit räjähtelevät ja pistoolit laukeavat aina teloitusurakointiin asti,
en sen kaunokirjallisen viritteen vuoksi suoraan silkkaan dekkarigenreen rankkaisi.

Onnistunut kombinaatio turinaa Öölannin kesästä yhdistettynä  kaukaa menneisyydestä kumpuavaan ja konkretisoituvaan rikosjuoneen ryyditettynä ripauksella kansanperinnettä ja mystiikkaa sekä historiaa ja kaihomieltä. Verbaliikanviljely riittävää ja henkilöhahmot kohdillaan, kerronnaltaan  vaivattomanoloisesti tuotettua tekstiä, ajoittain kuin pastellivärein vedettyä; kelvollista kesälukemista! Menneisyys, tuo ambivalebtti konflikti, suuri painolastinomainen risti vs. suunnaton voimavarainen siunaus; tullapa sen kanssa sinuiksi, kutoa se onnistuneesti siedettävään muotoon... Siinäpä on itse kullekin haastetta ja elämänvaihetehtävää kerrakseen. Tekemättä jäädessä saattaapi versoa kirjaimellisesti pahaa jälkeä ja päällejäävää, synkistävää katkeruutta pahansuopuuksineen. Sarjasta: kosto elää ja se on suloinen. Onko??
Onnistuessaan proseduuri on osoitus rohkeudesta vastata haasteeseen ja kohdata kipupisteensä, suuresta elämäntaidosta ja jonkun oleellisen perusasian sisäistämisestä ja tie seesteisempään elon myöhäisvaiheeseen... Jep.

Siru & Satu: kiva, että tulitte mukaan näille lukusille  ja tepsuttelemaan mutkittelevaa elämänpolkua kanssani!!

"Sol lucet omnibus" - Aurinko paistaa kaikille. Petronius

Näin tapahtukoon:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti