sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

"Kärsimys ja kuolema elämän tarkoituksen kirkastajana" - ex Libris...


                             

"Kärsimys ja kuolema elämän tarkoituksen kirkastajana. Viktor Frankl Institute Finland  Tutkimuksia 1",  toimittanut Timo Purjo, BoD™ - Books on Demand,
2015, 216 s.

"Kirjan kirjoittajat ovat joko Viktor Frankl Institute Finlandin opettajakunnan jäseniä tai instituutista valmistuneita diplomilogoterapiaohjaajajia VFI® ja diplomilogoterapeutteja VFI®. Kirjan artikkelit ovat joko erillisiä tutkimuksia tai logoteoriaopintoihin kuuluvia opinnäytetöitä. Kirjan toimittaja FT, Diplomate in Logotherapy Timo Purjo on Viktor Frankl Institute Finlandin puheenjohtaja ja pääkouluttaja. Sekä instituutti että sen kouluttajat ovat International Association of Logotherapy and Existential Analysisin akkreditoituja jäseniä.

Kirjan teemana on kärsimys ja kuolema, jotka kuuluvat syyllisyyden lisäksi Viktor Frankl’n traagisiksi kohtaloniskuiksi kutsumiin ilmiöihin. Ne ravistelevat ihmisen uskoa elämän hyvyyteen ja oman hyvän elämän mahdollisuuteen. Jotkut ihmiset joutuvat elämään armottoman ja hellittämättömän kärsimyksen keskellä ja kykenevät silti löytämään ainakin häivähdyksen verran tarkoitusta elämäänsä. Kirjan sisältöä luonnehtii osuvasti Gordon Allportin toteamus: "Eläminen on kärsimistä, selviytyminen on tarkoituksen löytämistä kärsimiselle. Jos elämällä on ylipäätään tarkoitusta,
silloin myös kärsimisellä ja kuolemisella on oltava tarkoitus. Mutta kukaan ei voi kertoa toiselle, mikä tämä tarkoitus on. Jokaisen on löydettävä se itse ja hyväksyttävä vastuunsa siitä, mihin hänen vastauksensa velvoittaa.” (Kustantaja)

Tämä tutkimuksia 1 pitää sisällään  valaisevan aihepiiriin  johdattelun ohella itsenäiset luvut:
Keskitysleiristä eloonjäämisen ongelma, Voiko terapia olla sukupuolineutraalia?,
Elämän sietämätön hauraus, Kuolema elämän tarkoituksen paljastajana Viktor Frankl'n logoterapiassa ja Eksistentiaalisen tyhjiön merkitys logoterapiassa- suuntana vertaisryhmäterapia.

Keskitysleiristä sattumoisin edellisessä postauksessa Jorge Semprúnin kokemana ja kirjoittamana.
Viktor E. Frankl´n  teokset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Psykologia ja filosofia ovat aina kiehtoneet mieltä ja antaneet paitsi paljon pohdittavaa myös eväitä oman arvomaailman ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Lähestyn tätä teosta luonnollisesti puhtaasti maallikkona, sammakkoperspektiivistä. Teosta, joka nimestään huolimatta on valoisa ja seesteinen, joka on parasta lukea itse.

Mummillani oli tapana tiukoissa mutkissa tokaista:"Hakatkoon vaikka palasiks', niin palasetkii hyppiit silmille!" Tästä oli lyhyt matka 1990-luvun lamaveteraanivuosiin ja pinnistellen, sisuuntuneena esiinpuserrettuun pelastusrenkaaseen: "Viekää vaikka kaikki muu, mutta sitä,
mikä on korvieni välissä, ette kyllä saa!" Tämä kirja nostaakin esille hyvin kuvaavan käsitteen: uhmavoima... Ja edelleen sen voimaannuttavan ja lohdullisen ynnä toimivan teesin, että aina voi valita oman suhtautumisensa asiantilaan ja kuinka suuren merkityksen kulloisellekin dilemmalle antaa...

Kuolema on kulttuurissamme hyvin pitkälti tabu, kuolemasta ei voida tai haluta puhua monasti edes läheisenkään kanssa silloinkaan, kun siihen olisi tarvetta, ja se on pitkälti ulkoistettu pois silmistämme sairaalaolosuhteisiin. Kuitenkin se koskettaa meitä kaikkia. Kuten Purjo johdattelussaan toteaa: se on jokaista meitä päivä päivältä lähempänä kuin koskaan ja hän kyselee näemmekö sen uhkaavana vai avautuuko  tosiasian tiedostamisessa mahdollisuus johonkin hyvään?? Tämä teos toimii osaltaan mainiona ja tärkeänä tabunmurtajana ja pelonpoistajana lukijoilleen.  "Tämä on kirja sellaisista ihmisistä, jotka eivät näe itseään tragedian uhreina, vaan selviytyjinä, joilla on viesti jaettavanaan. Tämä on samalla kirja kaikille sellaisille ihmisille - ehkä Sinäkin kuulut heihin - jotka eivät elämässään tahdo nähdä itseään kohtalon uhreina, vaan selviytyjinä ja tiennäyttäjinä toisille. Elämänsä sankareina niin kauan kuin heidän kynttilänsä palaa ja luo valoa pimeään." (Johdattelu)

Hyväksi lopuksi Jari Ehrnroothin näkemys elämän hyvästä tarkoituksesta: "Kunnioita ja rakasta lapsiasi niin, että kauan eläisit heissä kuolemasi jälkeen, ja että he voisivat kehittyä paremmiksi ihmisiksi kuin sinun on koskaan suotu tulla."


Ja loppukevennykseksi aamun lenkkipolulta poimittua & popsittua





Kuvan myötä makoisia mansikoita Sinulle, Henna ja mukavaa, että tulit samoilemaan kirjojen poluille kanssani; postaustesi parissa olen viettänyt monia kelpo hetkiä!


Kunnioittaen & rakastaen:

2 kommenttia:

  1. Ihania ahomansikoita! Vai ovatko ne metsämansikoita, vai onko se sama asia? Ruotsiksi ovat smultron, ja tunnen ne oikeastaan vain sillä nimellä. Kun olin pieni, puhu ihmiset aina ahomansikoista ja kuinka hyviä ne ovat, mutta niitä ei kasvanut yhtään missään, jossa liikuttiin. Ehkä satunnaisesti joskus löytyi kasvi tai pari, muistan hämärästi sellaisen tapahtuman, mutta minulla ei ole yhtään varmaan muistikuvaa ahomansikoista ennen kuin aikuisiällä täältä Ruotsista.
    Meillä kasvaa pihalla aika paljon villejä ahomansikoita, olen koittanut raivata niille tilaa ja nyt näyttääkin olevan tulossa iso sato. Lisäksi kasvatin viime vuonna valkoisia tarha-ahomansikoita. Nam!

    VastaaPoista
  2. Ja ihanilta, aivan lapsuuden heinänkorteen pujotetuilta edelleen maistuivat. Kyllä vaan: metsämansikka eli ahomansikka http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ahomansikka , vaan valkoisista tarhaversioista en ollut kuullutkaan. Ovatko yhtä makoisia? Mustikat sen sijaan eivät vielä olleet parhaimmillaan.

    VastaaPoista