"Vuori / Gray Mountain" - ex Libris...

"Vuori", John Grisham, WSOY, 2015, 338 s., suomentanut Jorma-Veikko Sappinen.

"John Grisham (s.1955) on yksi maailman menestyneimmistä jännityskirjailijoista. Hän on julkaissut 26 romaania, tietokirjan, tarinakokoelman ja nuortenkirjoja. Teoksia on käännetty yli 40 kielelle ja myyty maailmanlaajuisesti lähes 300 miljoonaa kappaletta."
(Teoksen lievelehti) Nämä luvut puhuvat vahvaa, vastaansanomatonta kieltään.

"Iso, paha hiiliteollisuus jyllää...Newyorkilainen lakinainen sotkeutuu pikkukaupungin politiikan vaarallisiin kiemuroihin.Vuonna 2008 Samatha Koferin ura newyorkilaisessa lakifirmassa on nousukiidossa – kunnes lama iskee, ja turvamiehet saattelevat hänet pakkolomalle.
Samanthaa "onnistaa", sillä hänelle tarjotaan vuoden palkatonta työjaksoa virginialaisen pikkukaupungin oikeusaputoimistossa, minkä jälkeen hän voi hyvällä tuurilla saada entisen toimensa takaisin. Uusi työpaikka vie Samanthan hiilikaivostoiminnan hämärään ja vaaralliseen maailmaan, missä lakia rikotaan tavan takaa eikä säännöistä ja määräyksistä piitata. Ennen pitkää hän huomaa olevansa keskellä tappavaksi äitynyttä oikeusriitaa." (Kustantaja)

Kerronta lähtee liikkeelle, kuin myös niin moni muukin vielä nykyään vaikuttava asia, investointipankki Lehman Brothersin konkurssiin ajatumisesta vuonna 2008. Tämän perhosensiivenräpyttelun turhantunnetuista seurauksista "nautimme"  edelleen sen levittyä "odottamattomana"dominoefektinä  kautta maailman... No, mutta: kun otetaan sankarittareksi kunnianhimoinen, uraorientoitunut, Grishamin teoksissa poikkeuksellisesti naispuolinen, jämäkkä ja pelkäämätön juristi, eikä edetä silkan oikeussalidraaman kuivanpölyisen paperinpyörityksen kuvauksen myötä, vaan mukaan ympätään henkilösuhteiden kiemuroita & viihteellistä vivahdetta, sekä vaaranvaanintaa, niin lukijan harteille ja päätettäväksi jää, toimivatko Grishamin tämänkertainen esitystapa ja juonenlaadinta tässä edukseen vaiko eivät...

Maa, hengityskelpoinen ilma ja ihmisen kyky tulla toimeen ovat teoksen peruskivet ja kirjailijalle ominaiseen tapaan oikeudenmukaisuuden lippu hulmuaa komeasti ja hyvä niin, -kunnioitan & kannatan!! Taisteluissa on mukana pieni ihmispolo asbestikeuhkoineen ja vaatimattomine resursseineen vs. suurkaivosyhtiöt juristilaumoineen ja rahavirtoineen sekä Samantha Koferin &  kumpp. vilpitön auttamisen, vaan ei asiakkaan rahastamisen  ilo ja halu sekä työn onnistumisen tuottama mielihyvä.

Ehkä liikaakin juuri luottokirjailijoidensa suhteen tuudittautuu lukijana siihen laiskanpulskeaan mielentilaan, että tietty kirjailija N.N. = tietty tyyli + ilmaisutatapa. Seikka, joka poikkeaman huomatessaan saa aikaan mitä-ihmettä-ilmiön ja minimalistisen muutosvastarintareaktion, kun joutuu tuupituksi pois valmiilta suorina eteneviltä kiskoilta. Asiantila, joka luennan edetessä ja tarkemmin mietittynä hyvinkin todentuu kutkuttavaksi yllätysvisiitiksi uusiin rakenteisiin, kerronnallisiin tai ilmaisuksellisiin ulottuvuuksiin.  Odotin aiempaan malliin pitkänpötköä oikeussalikukkoilua, juristjargonia ja sanansäilänheilutusta, joilla on tietty ollut tapana heittää paikoitellen puuduttavalle torkkuvaihteelle. Nyt kun sitä ei isossa mittakaavassa kohdannutkaan, olin ensireaktiona lievästi "pettynyt"... Ihminen on ristiriitaisuudessaan outo olio!

Hennon haparoiva ote jäi "Vuoresta" ilmaan pölyhiukkasen lailla leijailemaan, eikä sen huippu noussut kirkkaana kohti korkeuksia kuten ei sisällön kivihiilen avolouhintamallissakaan.
Silti: sujuvan kiintoisaa tekstiä ja ryhtiä suoristava lukuanti oikeudenmukaisuuden tärkeässä rintamassa!

Kiikunkaakun: