torstai 10. maaliskuuta 2016

"Diktaattori / Dictator" - ex Libris...


"Diktaattori Rooma III", Robert Harris, Otava, 2016, 448 s., suomentanut Markku Päkkilä.

"Robert Harris (s.1957) opiskeli Cambridgessä ja on työskennellyt poliittisena toimittajana ja kolumnistina mm BBC:llä, The Observerissa ja The Sunday Timesissa. Hänen romaaninsa ovat olleet kansainvälisiä bestsellereitä ja niistä on tehty useita filmatisointeja." (Lievelehti)

"Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) , oli valtiomies, lainoppinut ja filosofi
ja  häntä pidetään myös ensimmäisenä ammattipoliitikkona.
Tiro kirjoitti Cesarin elämäkerran. Hän syntyi orjaksi Ciceron sukutilalla ja hän oli isäntäänsä kolme vuotta nuorempi, mutta eli tätä kauemmin saavuttaen Pyhän Hieronymuksen mukaan sadan vuoden iän.
- Marcus Tullius Tiro oli ensimmäinen, joka kirjasi sanatarkasti muistiin Rooman senaatissa pidetyn puheen, ja hänen pikakirjoitus-
järjestelmänsä Notae Tironiane oli edelleen kirkon käytössä vielä 500-luvulla.
Muutamia järjestelmän merkeistä (&-merkki, englannin kielessä käytety lyhenteen etc., NB, i.e. ja e.g.)  käytetään tänäkin päivänä." (Saatteeksi)


"Cicerolla oli kerran valta päättää Caesarin kohtalosta, mutta nyt osat ovat vaihtuneet.
Caesarin, Pompeiuksen ja Crassuksen muodostama vaarallinen triumviraatti ajaa valtiota kohti diktatuuria, ja korruptio rehottaa. Caesar on nostanut Ciceron vanhan vihollisen Clodiuksen tribuuniksi. Cicero on syösty konsulinvirasta ja ajettu maanpakoon. Hän on joutunut luopumaan vallasta säilyttääkseen periaatteensa. Cicero ei kuitenkaan aio luovuttaa, kun tasavallan tulevaisuus on kyseessä." (Takakansi)

Ciceron, jonka hyvällä syyllä voi todeta olleen periaatteen mies  ja Tiron johdolla Harrisin opastamana oli immersoiva hyppy kevättihnusta loikata historian siipien havinaan, legioonalaisten jalkain töminään ja kilpien kalisutteluun antiikin Roomaan. Harrisilla on ilmiömäinen lahja ohjata lukijansa selväsanaisen, faktapohjaisen ja eloisan kerrontansa myötä fiktion keinoin halki Rooman tasavallan lopun. Markku Päkkilältä taatuntasoinen suomennos.

Ciceron tekstiin tuntumapalautusta saadakseni kaivoin kirjahyllyn uumenista teoksen "Vanhuudesta", 1918, Kariston klassillinen kirjasto" Suomennos ja alkusanat K.J. Hidèn,
Sääksmäen Kärsässa, heinäk. 31. p:nä 1917.  - Syy kaikkiin tuollaisiin valituksiin  johtuu luonteesta eikä iästä. Tasapainoiset vanhukset, jotka eivät ole ärtyisiä eivätkä epäystävällisiä, viettävät helppoja vanhuudenpäiviä, äreys ja tylyys taas ovat vastauksesi joka ikäkaudelle.
Elämätön elämä tuottaa edelleen näitä kärttyilijöitä ja muutoinkin näyttävät Ciceron esiintuomat teesit tänäkin päivänä tutuilta. Paitsi:  - Arvossapito on vanhuuden korkein kunnia.
Ja vaikka arvonanto ja kunnioitus on tietty yksilökohtaisesti kunkin omalla elämällään ansaittava,
niin sitä ei sakeanaan ilmassa leiju tänä ageismin kultakautena, jolloin rohkeampikin ihminen joutuu pelottavien skenaarioiden eteen...

- Politiikassa pitää kuitenkin muistaa aina yksi asia: se ei polje paikallaan. Hyvä ajat eivät ole pysyviä, mutta eivät myöskään huonot. Luontoa mukaillen politiikka noudattaa omaa ikuista kasvun ja rappeutumisen kiertokulkuaan, eikä yksikään valtiomies, olipa hän miten neuvokas tahansa, ole sille immuuni.
Huoliteltua ja viimeisteltyä historiankirjoitusta meille kiinnostuneille maallikoille. Ja mihinkäs maailma on muuttunut: eri aikakaudet - samat totuudet: politikointi,  vallanjano, mammonanhimo, juonittelu, klikkiytyminen, sorrot ja sodat etc.
Vaikkakin Cicero toteaa:  - Kaikille isänmaansa etua ajaneille ja varjelleille on varattu varma pääsy taivaaseen ja ikuinen onni siellä. Koko maailmaa hallitsevalle, kaikkein korkeimmalle jumalalle on mieluisinta se, että ihminen pyrkii muodostamaan oikeudenmukaisuuteen perustuvia yhteisöjä, joita kutsutaan valtioiksi.
Eipä taida olla samaa tunkua niillä päärlyporteilla kuin meillä ruokajonoissa.....

- Joka ei tiedä mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä. Sillä mitä merkitsee yksi ihmisikä, jollei historiankirjoitus liitä sitä esi-isiemme elämän kudelmaan?  (Cicero, Orator, 46 eKr.)
Tämä pitää mainiosti paikkansa, sillä yksilön on mielestäni tarpeen tuntea riittävästi  sekä yleistä historiaa että oman sukunsa vaiheet ja juuret, jotta voisi ymmärtää itseänsä ja maailmaa sekä olla valmis kohtaamaan tulevansa ynnä  kyetä toteuttamaan omat päämääränsä....

-Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. 
Tosi on, mutta jotta täydellistä tuohon vielä familian

lisäisi:


2 kommenttia:

  1. Kiintoisaa.
    Oma historia ja laajemmin historia antaa perspektiivin elämälle. Tuosta olen samaa mieltä, puutarhasta ja kirjoista. Lisään niihin lämpimän talon ja rakkaan ihmisen :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Juuri niin: ikioman pienen tontin lisäksi tärkeää voida jakaa kokemuksia ja ajatuksia rakkaan kanssa, ne ikäänkuin kertaantuvat.. Yksinkin voi toki - jos tohtii- virnuilla, mutta pallealihaksia koetteleviin makeisiin nauruihin, niihin puhdistaviin, tarvitaan minimisti kaksi:)

    VastaaPoista