torstai 1. syyskuuta 2016

Pekka Matilainen: "Muutoksen tekijät" - ex Libris...


"Muutoksen tekijät. Renessanssin synty ja perintö", Pekka Matilainen,
Atena Kustannus Oy, 2016, 270 s.

"Euroopan historiassa on kausia, jolloin henkinen ilmapiiri on keväinen ja ilmava kuin Botticellin maalaus: optimismi vallitsee, uudet ideat sinkoilevat ja toimeliaisuus on huipussaan. Tämä on tuttu kuva renessanssista.
Kirjassaan Muutoksen tekijät  Pekka Matilainen tutkii, mikä 1400-luvun Italian kulttuurielämässä antoi renessanssin ajattelutavalle sysäyksen?
Onko renessanssin käsite oikeutettu vai olivatko mullistukset nähtävissä jo keskiajalla? Miten keskiajan kuvataiteen siveät pyhimykset vaihtuivat
David-patsaan kaltaisiin alastomiin anatomiatutkielmiin? Mistä syntyi tieteen kehitykseen johtanut ajatus maailman tutkimisesta? Miten antiikin kulttuuriperintö näkyy nykyaikana? " (Takakansi)




"Pekka Matilainen  (s. 1946) on työskennellyt Yliopistolehden päätoimittajana ja opiskellut klassillista filologiaa. Palkittu kirjailija on tutkinut renessanssin Firenzeä myös kiitetyssä esikoisromaanissaan Kupoli  (2013)."  (Takakansi)




Dialogi menneisyyden kanssa on avain tulevaisuuteen. Tämä lause on kiteyttää mielestäni oivasti kirjan hengen ja ytimen. Matilainen tarkastelee renessanssin syntyä monipuolisesti useasta eri perspektiivistä kuten Firenzen ja Milanon välisen sodan 1402,  henkilöiden, humanismin, latinan, taiteen, tieteen ja tekniikan kautta.  Renessanssi tarkoittaa "uudelleen syntymistä" ja tässä yhteydessä nimenomaan antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurin heräämistä eloon. Renessanssin synnystä on käyty oppiriitaa Hans Baronin julkaistua  1950-luvulla kirjansa The Crisis of the Early Italian Renaissance  ja  Leonardo Brunin, jonka Matilainen nimeää merkittävimmäksi  varhaishumanistiksi, 1400-luvun alussa julkaistujen tekstien välillä. Teoksen keskivaiheilla on näyttävä ja havainnollistava värikuvakooste aiheeseen liittyen. Lopussa on kirjallisuusluettelo sekä tiedot kuvalähteistä.

Humanismista:
-   Ihminen on kaiken mitta. Protagoras 
-  Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän. Epikuros
Homo sum, nihil humanum me alienum puto, olen ihminen enkä pidä mitään inhimillistä / ihmistä koskevaa itselleni vierrana. Terentius
1800-luvun alkupuolella syntyneen uushumanismin avainsana oli sivistys. 

Teoksen laajan  materiaalin huomioonottaen tämä on vain pieni pintaraapaisu sen suuresta annista ja läpileikkauksesta renessanssin syntyhistoriaan. "Muutoksen tekijä" on kuin aarrearkku, josta on poimittavissa runsaasti erilaisia koruja ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi, mutta joka kannen suljettua muodostaa yhden kiinteän kokonaisuuden renessanssin synnystä  ja matkasta läpi eurooppalaisen kulttuurin historian antiikista nykypäivään. Ansiokas & antoisa tietopaketti hänelle, ken on kerran käynyt  Firenzessä, kulkenut pitkin Ponte Vecchion siltaa ja samoillut Uffizi Gallerian loistokkaissa saleissa ( joissa on esillä mm. Botticellin Venuksen syntymä-maalaus) Firenzen-syndroomaan langeten, tietää kaupungin ainutkertaisen lumovoiman. Firenze, taiteen pääkaupunki jätti minulle sieluun jäljen ja toiveen uudesta paluusta....
Yleisesti ottaen kiintoisa ja selkeä renessanssia valottava tietoteos, joka jättää paljon ajateltavaa ja sopii kaikille historiasta, kulttuurista ja aihepiiristä kiinnostuneille!

-  Keskeisenä humanismissa on ihmisarvo. Ihmisarvo on riippumaton kaikesta ulkoisesta, siitä mikä vaihtelee ihmisestä toiseen, kuten rotu, kansalllisuus, yhteiskunnallinen asema, terveys, lahjakkuus, suokupuoli. Ihmisarvo on korkein absoluuttinen arvo siten, että ihmistä ei saa uhrata minkään muun arvon, esimerkiksi yhteiskunnallisen hyötynäkökohdan tai epämääräisen tulevaisuusutopian tähden...

Syntyjä syviä  fundeeraamaan jää:

6 kommenttia:

  1. Voi kun ehtisi - varmaan on mielenkiintoinen! No, talvi on pitkä... Onko kuinkakin paksu?

    PS
    Tuntuu etten taida saada luettua Lispectorin Villiä sydäntä :) Tarja Härkösen suomennos on kaunis, mutta on niin henkimaailman puhetta että! Pitäis se brassi-sulka saada hattuun :) Katsotaan.

    VastaaPoista
  2. Kirjasyksy on luonnon tapaan tänä vuonna varsin runsassatoinen, joten puhku ja valinnanvaikeus vallitsee. Tiiliskivestä ei tässä ole kysymys: vaivaiset 2 cm edellistä voitetun kaupungin viittä vastaan oli huojennus.
    Villiä sydäntä en ole lukunet, mutta kun luin äsken mielenkiinnosta: http://www.kiiltomato.net/clarice-lispector-lahella-villia-sydanta-perto-do-coracao-selvagem/ niin villiltä valinnalta vaikutti... Ei löytyisi hentoisempaa höyhentä tuon jöötin sulan asemesta? Kelvollista kuulasta viikonloppua ja sulkaa hattuun:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tuosta linkistä. Olen sitkeä, mutta ehkä on valittava ihan pikkuinen höyhen :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Ole hyvä riitta k! Hei, eläs nyt Sinä tyttö huoli: kyllä tässä pitkässä juoksussa hilpeästi heiluvat höyhenetkin meille plussaksi lasketaan:)

    VastaaPoista
  5. Luen tätä juuri! Käsissä on mielenkiintoinen teos... <3

    VastaaPoista
  6. Hienoa Kaisa Reetta, odotan kiinnostuneena millaisena tämä sisältörikas renessanssi Sinulle avautuu:)

    VastaaPoista