maanantai 23. tammikuuta 2017

Fundación César Manrique...


Arkkitehti César Manriquen viiteen laavakuplaan rakennettu kotitalo
Fundación César Manrique, joka sijaitsee Taro de Tahichessa, toimii nykyisin museona. Kohde oli varsin kiintoisa ja hauska kokemus. Osattiin sitä elää ja asua ennenkin...














Monenmoisia kilpailukykyisiä oleskelunurkkauksia, tauluja eri taidesuuntauksilta, vimpotteja ja härveleitä, jotka riemastuttivat. Manrique, Teneriffalla, Madridissa ja New Yorkissa koulutuksensa saanut ja vaikutteitaan imenyt saaren oma poika, on ollut oikea taiteen moniottelija ja virtuoosi. Hän oli myös ekologian uranuurtaja asenteellaan luonnon ja ihmisten välisissä sopuisissa ja rinnakkaiseloa kunnioittavissa suhteissa.

 Eniten tykästyin alimmaiseen pystiin: "Una Mujer y su Sombra" - nainen ja hänen varjonsa-,  jossa muodot ja  valo leikkivät vekkulilla tavalla ja joka antoi mielikuvitukselle tilaa laukata, karauttaa matkoihinsa niin, että hiekka pöllysi.  Hieno nimi, vaikka muisteloille, - kenpä tietää...

”Minusta tämä on maapallon kaunein paikka. Jos pystytte näkemään sen silmieni kautta, ajattelette samoin kuin minä." (César Manrique)


Kelpoisaa alkanutta viikkoa toivottaapi
nainen & sen varjo:

2 kommenttia:

  1. On siinä katselemista, nykytaidekin tulee mieleen. Teillä riittää käyntikohteita, hienoa ! Nostan sombreroa, ja niin tekee sombranikin 😀🤠

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rita A; arvostan elettäsi suuresti, sillä ei joka tyttö tuon kohteeksi pääsekään:) Matka on ollut monipuolinen ja onnistunut kaikilta osin ja nyt tuli tämä vimppa näistä suurista saarista kartoitetuksi. Loppupäivät vietämme el solin niin suodessa kelpo turistien tapaan ihonhoidollisissa merkeissä altaalla lököillen ja tietty rantabulevardin tepsutellen ja merta - johon ei koskaan kyllästy ihaillen. Lukunälkä alkaa olla mittava, joten toivottavasti pian palailemisiin kirjallisissa merkeissä, hasta luego siis!

    VastaaPoista