sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mai Jia: "Koodinmurtaja / Jie mi" - ex Libris...

 
"Koodinmurtaja", Mai Jia, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2017,  356 s., suomentanut Rauno Sainio.

"Mai Jia  (s. 1964) on Kiinan palkituimpia ja luetuimpia nykykirjailijoita, jonka teoksia on Kiinassa myyty miljoonia kappaleita. Vuosia Kiinan tiedustelupalvelussa työskennellyt Mai Jia on kirjoittanut neljä romaania, joista on myös tehty tv- ja elokuvasovituksia. Koodinmurtaja on ensimmäinen suomennos hänen teoksistaan."( Lievelehti)




"Kun Erikoisyksikkö 701 värvää ihmelapsi Rong Jinzhenin koodinmurtajaksi, rappeutuneen suolakauppiassuvun mustan lampaan äpäräpojasta kuoriutuu puhemies Maon luottomies ja Kiinan kansallisen turvallisuuden vartija. Vastoin kaikkia odotuksia Jinzhen murtaa vihollisen Purppura-koodin ja kohoaa yhdessä yössä Kiinan suurimmaksi (joskin salassa pidetyksi) kansallissankariksi. Mutta kun vihollinen ottaa käyttöön Purppuran seuraajan, Jinzhen rikkoo koodinmurtajien kirjoittamatonta sääntöä ja päättää tarttua uuteen haasteeseen – kohtalokkain seurauksin" (Takakansi)

Kulunut kevät on ollut villiä nojatuolimatkailun aikaa:  viimeisin tämä hyppy Zimbabwesta Kiinaan, mutta uraanilampun loisteessa matka taittuu...
Koodinmurtaja sisältää osat: I Johdanto, II Alku, III Käänne, IV Toinen Käänne ja 
V Loppu sekä Liitteen Rong Jinzhenin muistivihko. Tarina lähtee käyntiin nuoresta miehestä, joka vuonna 1873 astui mustalla puumarkiisilla katettuun veneeseen, jätti taakseen Kuparikylän ja lähti länteen mestarin oppiin, oli maineikkaan jiangnanilaisen Rongin suolakauppiassuvun seitsemännen polven nuorin jäsen. Hänen oikea nimensä oli Rong Zilai, mutta länteen saavuttuaan hän muutti nimekseen Johannes Lilja.

-   N-yliopiston maine huippuopinahjona sai alkunsa Johannes Liljan akatemiasta. Ensimmäinen Johannes Liljan akatemialle mainetta tuonut henkilö oli sen perustaja itse. Hän päätti ennenkuulumattomalla tavalla ottaa vastaan myös naispuolisia oppilaita. Päätös herätti paheksuntaa kautta yhteiskunnan ja teki akatemiasta yhdessä yössä kuuluisan.


Mai Jia on luonut tukuisan, antoisan ja runsassisältöisen teoksen, josta teemojen monimuotoisuuden ja -kerroksellisuuden vuoksi on vaikeaa postata; joka on parasta lukea itse. Kirjassa on sukusaagaa,  pohdintaa hulluudesta ja neroudesta monelta kantilta: ovatko ne saman kolikon kaksi puolta, onko hulluuden perimmäinen syy nerouden vääristyminen, onko kaiken takana jonkinlainen hullaantuminen, on politiikkaa, vierautta, ja tunnekylmyyttä, ihmisyyttä ja kiintymystä, obsessioita, japanilaista nukkevaltiota ja sodan riepottelua sekä unientulkintaa...

Mutta ennen kaikkea tämä on pienen Jinzhenin, Helmiveljen suuri tarina, joka kerrotaan meille osin haastattelujen kautta. Kerronta kulkee tyynesti, seesteisesti, ja sujuvasti. Kieliasu on kautta linjan kaunis ja rakenne kiintoisa, joten sivut kääntyvät lukiessa kuin itsekseen. Lukija nauttii...


Matematiikkašakista:   - Perinteiseen šakkiin verrattuna erikoista oli, että pelattessa tuli ottaa vastustajan lisäksi huomioon kaksi omaa asetelmaa, jotka piti mahdollisimman ripeästi pyrkiä saamaan sellaiseen järjestykseen, että ne olisivat eduksi omalle pelille ja mahdollistaisivat lisäksi sujuvan liikkumisen ruudukoiden välillä. -  Ajattele, että me kaikki kävisimme sotaa, mutta minun sotilaani kuuluisivatkin sinulle ja päinvastoin, eli me molemmat pyrkisimme voittoon toistemme joukkoihin turvautuen.

Tieteestä:   - Atomipommin isäksikin tituleerattu amerikkalainen tiedemies Robert Oppenheimer sanoi: "Tieteessä kuin tieteessä suurin haaste on aika.
Mikäli käytettävissä olisi äärettömän paljon aikaa, jokainen ihminen voisi ennen pitkää selvittää universumin viimeisimmänkin salaisuuden."

Kryptoanalyysista:    - Se on työtä, jossa yksi nero tekee kaikkensa ymmärtääkseen toista. Se on ankarin mahdollinen kamppailu kahden raavaan miehen välillä.  - Kryptoanalyysi on epäilemättä ihmiskunnan historiassa eniten neroja haudan lepoon saattanut tehtävä. Ne kirotut koodit lienevät ainoa asia, joka on kyennyt viemään mennessään neron toisensa perästä sukupolveen katsomatta. 

Neroista:  - Nerot ovat herkkiä katkeamaan. Hän (Rong Jinzhen) oli todennut neroista tulevan neroja siksi, että he venyttivät itseään yhä pidemmiksi ja ohuemmiksi, ohuiksi kuin seitti ja niin läpikuultaviksi, etteivät he enää kestä kolhuja. Voidaan sanoa, että mitä tarkemmin ihminen on tietonsa rajannut, 
sitä lähemmäs rajattomuutta hän voi jollakin tietyllä tiedon alueella yltää.
Tiedon syvyys saavutetaan siis aina tietojen laajuuden kustannuksella.

Mitä teoksen matemaattiseen osioon tuli, kirjailijan juna - kuten oli laita Professorin ja taloudenhoitajan, kiisi kiskoilla etiäpäin tuulen nopeudella siinä, missä minä tyttö kolkkasin resinaalla perässä, vaan tuo ei yhteistä matkantekoa haitannut. -  Helmiveli oli päättänyt rakentaa tutkielmansa maailmankuulun matemaatikko Georg Weinachtin vakioiden bidirektionaalista luonnetta koskevalle teorialle, jonka hän aikoi todistaa oikeaksi...

Tarinasta:  - Siksi muistutan, että mikäli tarinalla on lukijan mielestä ollut omat sitkeät vikansa, syitä ei kannata etsiä tarinan kertojasta, vaan sen henkilöhahmoista tai jopa elämän itsensä mekanismeista. Jokaisessa ihmisessä ja elämässä on omat, joko logiikkaa tai sitten kunkin yksilön omakohtaista kokemusmaailmaa vastaan sotivat syvään juurtuneet vikansa...

Tässä tarinassa saati sen kertojassa ei kerrassaan niin mitään moitteen sijaa, vaan lukukokemus oli sekä täyteläinen, täyspäinen että -painoinen ja siitä jäi hyvä maku ja mieli! Kustantajalle ja suomentajalle erikoiskiitokset tarinan tarjoamisesta ulottuvillemme! Kokemusta rikkaampana sanon:

謝謝。 xièxiè.

2 kommenttia:

  1. Kiinan kielentaitoni on niin olematon että sitä koodia en ainakaan saisi murretuksi 😎eli siis kiinan kieltä. Eniten tuossa raportoimassasi minua kiinnostaa hulluuden ja nerouden suhde. Törmäsin lukioaikana kirjastossa teokseen joka käsitteli tuota aihetta, ja vaikka en lukenut kyseistä opusta, kysymys jäi mieleen kytemään. Melkein tulen hulluksi kun luen tuota antamaasi sitaattia kryptoanalyysista 😀

    VastaaPoista
  2. Jep: kryptiseksi jäi analyysi ja mietintämyssyn alta pukkasi tuskanhikeä, mutta kiehtovaa. Vielä kiehtovampaa on, kuten totesit tuo nerouden ja hulluuden välinen hiuksenhieno raja ja niiden suhde... Hiven hulluuttahan löytyy kyllä kaivamalla joka jampasta, mutta nerouden kauniiksi kukaksi se puhkeaa vain aniharvoissa.
    Haasteellisuudesta huolimatta ja osin juuri sen vuoksi, nautinnollinen teos. Kommenttisi ilahdutti, muut hoitakoon mysteerimerkkien tulkinnat, porskutellaan me kohti kevään riemuja:)

    VastaaPoista