keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

"Leif GW Persson: "Voiko kuolla kahdesti/Kan man dö två gånger?" - ex Libris...


"Voiko kuolla kahdesti", Leif GW Persson, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017,
431 s., suomentanut Kari Koski.

Leif GW Persson (s.1945)on ruotsalainen kriminologian professori.
Hän on Skandinavian nimekkäin rikosasiantuntija ja avaa romaaneissaan poikkeuksellisen näkymän poliisitutkimuksen suljettujen ovien taakse.
Perssonin tuotannosta on aikaisemmin suomennettu kymmenen rikosromaania, viimeisimpänä romaani Pommimies ja hänen naisensa  (2016). (Lievelehti)
Sitä edellinen lukemani oli Pinokkion nenä  (2014).
Joten:  tjänare "häpeilemättömän hyvä murhaetsivä" Bäckström & kumpp.!


"Partiolaispoika Edvin lähetetään saarelle etsimään sieniä. Sienten sijaan hän löytääkin ihmisen pääkallon. Vaikka Edvin on vasta kymmenvuotias, hän tietää heti mitä tehdä. Hän panee kallon muovipussiin, karkaa partioleiriltä ja lähtee suorinta tietä tapaamaan naapuriaan - rikoskomisario Evert Bäckströmiä." (Takakansi)

Häveliäisyys ja vaatimattomuus eivät edelleenkään kuulu Bäckströmin helmasynteihin vaan hän rymistelee vaistonsa varassa taannehtien  työpaikallaankin  läsnäollen lounaiden, kippistelyn ja daamien supersalamihississä kyyditsemisten lomassa. Tsunamin lisäksi kuriositeettina mainittakoon, jotta makkaratölkin arvoituskin tässä näyttelee vinhaa osaa  aiheuttaen kiusaa ja harmaita hiuksia  rikospaikkatutkija Niemelle. Sortti on "Bullens Pilsnerkorv", näyttelijä Karl Erik "Bullen" Berglundin mukaan nimetty.

Bäckström:  - oli kylläkin maan tunnetuin ja kunnioitetuin poliisi. Hän symboloi turvallisuutta, johon kaikki kansalaiset katsoivat olevansa oikeutettuja. 
Vakaa kallio, jonka suojasta saattoi yhä hakea turvaa pahoina ja epävarmoina aikoina. Sellaiseksi kunnolliset ja normaalit ihmiset - syystäkin - kokivat hänet ja kaiken mitä hän edusti.

Edvin:  - oli pieni ja laiha. Ohut kuin hammaslanka eikä juuri pitempi kuin se jonka Bäckström tapasi taittaa keskeltä ennen kuin rupesi aamuin illoin jynssäämään niitä todellisia kruununjalokiviä, joilla hänen alkuperäinen purukalustonsa oli nyttemmin korvattu. Edvinillä oli pyöreät sarvisankaiset silmälasit, joiden linssit olivat paksut kuin pullonpohjat, ja hän puhui kuin suoraan pikkukirjaimilla kirjoitetusta kirjasta. Pieni rillipäinen lukutoukka.

Hanna Hwass:  - syyttäjä, oli pieni tukeva nainen tarkemmin määrittelemättömässä keski-iässä.   Lisäksi hänellä oli terässankaiset silmälasit ja muuttumattoman ystävällinen hymy. Hän puhui hitaasti ja selkeästi ja näytti punnitsevan joka ikistä sanaa ennen kuin päästi sen ohuilta huuliltaan. Hänen tutkintaryhmässä synnyttämäänsä ensivaikutelmaa saattoi yksinkertaisimmin luonnehtia uhkaavaksi. Hän ei oikein vastannut heidän  käsitystään siitä millainen syyttäjän olisi pitänyt olla, eikä muuta tarvittukaan siihen, että läheinen ja kitkaton yhteistyö muuttui taisteluksi elämästä ja kuolemasta. Syyttäjä vastaan seitsemän poliisia ja siviilivirkailijana toiminut analyytikko, taistelu jonka olisi pitänyt olla ratkennut heti alusta asti.

Kirjahyllyistä:  - Ei hyvää elämää saanut lukemalla, ja vielä vähemmän sitä saattoi säilyttää Ikean Billy-kirjahyllyssä. Siinä pidettiin laihdutusoppaita ja ohjekirjoja siitä, miten auttaa itseään, perustaa yrityksiä, hankkia koiria ja tulla kokonaiseksi ihmiseksi, kaikenlaisten sarjamurhaajatrillerien ja akkaväen riettaiden viihderomaanien seassa. Niin tyypillistä persaukisille idiooteille, 
joilla ei ollut edes varaa seetripuusta ja palisanterista rakennettuun kunnolliseen englantilaiseen hyllyyn. 

Risut: Kun nyt makkara ei juuri omalla tallriikilla pötköttele ja noita Luojan lahjoja maailman naisille tuli aikanaan riittävästi kohdattua, niin minä tyttö se en pahemmin makkaroista perusta roikkuivat ne sitten salamihissitehtailjan puntissa tahi kellittävät purkkiloissa. Makkaroita....
Ei ihan parasta Perssonia ja aprikoin, että juonen jämäkkyyden ja riittävyyden  ja sivumäärän keskinäisen suhteen pieni tiivistys olisi ollut teokselle eduksi.

Ruusut: Armoitettu kertoja ja juonen kierittelijähän Persson eittämättä on ja lukiessa kulkee hauskassa seurassa. Lennokkaan vinkeää hahmotusta tarjotaan estradin täydeltä. Hän viljelee kaiken matkaa hersyvää kerrontaa ja suoltaa kutkuttavaa dialogia, joka puhkeaa täyteen kukkaansa Bäckström - Hwass akselilla. Tarina kulkee juoheasti ja luontevasti polveillen, eikä pitkästymisestä pienintä uhkaa. Hurttine henkilögallerioineen teoksesta muodostuu viihdyttävä ja hyvätasoinen kokonaisuus.

Jos nyt kuitenkin jätämme kaiken tuollaisen sikseen, avaamme sen sijaan sydämemme ja annamme tilaisuuden sisäiselle avarakatseisuudellemme, tämä on myös kertomus miesten välisestä jalosta toveruudesta, jossa sisäinen yhteenkuuluvuus painaa enemmän kuin ulkoiset eroavaisuudet... 

Kesämielellä:

4 kommenttia:

  1. Oi, kiitos! Perssonilta on jo tullut tällainen uusi kirja, enkä ole lainkaan huomannut. Mihin joutuisin ilman sinua :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Cara ja noin pilke silmissä: yleensä ottaen, hunningollahan me vissiin kaikki oltaisiin ilman toinen toisiamme:)
    Kaikesta Bäckströmin hurvittelusta huolimatta Perssonin vahva asiantuntemus paistaa taustalla kaiken matkaa ja ponnahtaa vielä viime metreillä asiapitoisuudeksi. Kari Kosken mainio suomennos lisää lukemisen iloa.

    VastaaPoista
  3. Onpa oivaa haastamaa miesten välisestä toveruudesta.
    Sen mutkattomuus on arvoitus monelle naiselle 🙂

    Mielettömän vetävä nimi teoksella: Voiko kuolla kahdesti? Minä ainakin kiinnostuin heti 😎 (Odotukset korkealla - vaarana tietysti että sitten putoaakin korkealta jos pettyy.) Toteutuiko tuo otsikon lupaama kiinnostavuus tarinassa? Eli puitiinko tuota paljon?

    VastaaPoista
  4. Näin on Rita A: tuo pikku-Edvinin ja Bäckströmin osio on kauniisti oivallettua tekstiä. Olisikos noissa miesten välisissä kaveruuksissa yksinkertaisesti kyse reiluudesta ja siitä ettei monimutkaisteta asioita?

    Tuo kahdesti kuolemisen puinti menee urhin tunnistamisen oikeellisuuden puolelle. Persson on taitava, mutta mielestäni tämä ei ihan yllä aiempien Bäckströmien tasolle.

    VastaaPoista