maanantai 4. syyskuuta 2017

Kätlin Kaldmaa: "Islannissa ei ole perhosia/Islandil ei ole liblikaid" - ex Libris...


"Islannissa ei ole perhosia, Kätlin Kaldmaa, Fabriikki Kustannus, 2017, 346 s., suomentanut Outi Hytönen, kannen ulkoasu Outi Vihlman.

Kätlin Kaldmaa (s. 1970) on virolainen kirjailija, kääntäjä, Viron PENin puheenjohtaja ja PEN Internationalin kansainvälinen sihteeri, joka on asunut Islannissa, Berliinissä, Barcelonassa ja Kreikan saarilla ja jolle koko maailma on koti. Islannissa ei ole perhosia  (Islandil ei ole liblikaid 2013) on osa trilogiaa,
johon kuuluvat romaanin lisäksi runoteos Rakkauden aakkoset
(Armastuse tähestik 2012) ja lastenkirja Lugu Keegi Eikellegitütre isasi 2012. Kaldmaan teoksia on käännetty 20 kielelle." (Lievelehti)



"Saari on karu, kaunis ja arvaamaton, ja sille nousevassa valkoisessa talossa asuu vuosisadallinen naisia, miehiä ja lapsia, jotka sukupolvi toisensa jälkeen rakastuvat, rakastavat, kapuavat yli vuorten, katoavat vuonoille, purjehtivat merten taakse, kertovat tarinoita ja kimmeltävät hankien keskellä kuin hopeiset suomut rantahiekalla. Islannissa ei ole perhosia on Kätlin Kaldmaan ensimmäinen suomennettu romaani. Se on typografialla ilotteleva runollinen saaga kirpeänkauniista Islannista." (Takakansi)

Heti kättelyssä todettakoon, että jo Outi Vihlmannin sadunomaisen kauniin udunomainen kansikuva olisi saanut tarttumaan kirjaan, ja se osoittautuikin varsin hyvin teoksen sisältöä ja sen tunnelmaa peilaavaksi. Ens'alkuun teosta selatessani myönnän päästäneeni pienen vinkuvaisen voihkaisun, jotta ei taas näitä typografioilla kikkailuja, vajaita sivuja, puolipyöreitä pallukoita ja a) ja b) eritasossa kulkevia rimpuloita. Mutta nielaisin sen vaivatta ja pyörsin arveluni, sillä Kaldmaa hallitsee suvereenisti tämän tyyppisen asettelemisen taidon ja pitää vaivatta kerronnan jatkumona niin, että nämä vajaat tai muutoin erityyppiset sivut luovat lukijalleen tervetulleen oivallus- ja hengähdystauon. Mainiota!

Teos on viisilukuinen: Valtameri, Mustan meren kesä, Aurinko, Suru, Veri ja Islannissa ei ole perhosia. Otteesta tuosta itselle rakkaasta monimuotoisesta merestä on hyvä lähteä liikkeelle:

Meri:  - Valtameri ei ole vesistö. Valtameri ei ole ilmansuunta. Valtameri ei ole pohjoinen, etelä, itä, länsi. Valtameri ei ole lämmin. Valtameri ei ole kylmä. Valtameri ei ole maan vastakohta. Valtameri ei ole ihmisen ulkopuolella, Valtameri ei ole ihmisen sisällä. Valtamerta ei voi ottaa kiinni. Valtamerellä ei ole pohjaa. Valtamerellä ei ole äitiä. Valtamerellä ei ole isää. Valtamerellä ei ole alkua. Valtamerellä ei ole loppua. Valtamerellä ei ole reunaa. Valtamerta ei voi ottaa kiinni. Valtamerta ei voi kuvailla. Valtamerta ei voi kirjoittaa, Valtamerta ei voi kuvata. Valtameri on sisällä jokaisessa, joka on sen nähnyt. Valtameri kulkee aina mukana jokaisessa, joka on sen nähnyt...

 Maa:  - Löydä tämä maa hitaasti, levitä itsesi jokaiselle maapalaselle, maista sen jokaista palasta, liota sen pintaan sylkesi ja pane se kantamaan viljaa, kastele sitä kyynelilläsi, istuta siihen hampaasi, niin että kun tämä maa herää, sitä suojelee sotaväkesi, nuuski jokaista kiveä, jokaista lehteä, ja jos satut löytämään kukan, tunnustele sitä, nuuski sitä, tutki se, istuta se kukkimaan sydämesi puutarhaan ja anna sille väriksi verta, kolme tilkkaa...

Sydän:  - kahdesta kohdasta vahvoin ompelein kokoon kursittu sydän aukesi kuin lumivalkoinen, melkein läpinäkyvä ruusu, terälehdet siveästi keltaista ydintä suojaten. Varovasti, hyvin varovasti hän päästi jälleen veren virtaamaan sen suoniin, niin että viikon kuluttua sydämen ruusu oli oikein sievänä, oikein siveänä, saavuttanut kauniin roosan värin. Arvet jäivät sisempien terälehtien peittoon, niin, että ulkopuolelta näkyi vain koskematon puhdas kauneus. Haava oli sydämen sydämessä piilossa...

Olen sanaton. Tämä historiaa, saagaa, sukupolvia, maisemia etc. sisällään pitävä kaunis, aistillinen, lyyrinen ja todenoloinen teos jätti hiljaisen ihastuksen valtaan, jossa ei postaus irtoa kuin esittelyn muodossa.  Kaldmaa on luonut upean ja rikkaan teoksen, lukunautinnon, joka irroitti ajasta ja paikasta.  Outi Hytöseltä mainio käännös. Ja kyllä vaan: minä en ihastunut, sillä taisin ottaa ja rakastua tähän teokseen...

Perhosia on tähyillyt myös Katja/Lumiomena.

- Mikä saagassa, se sydämessä:


16 kommenttia:

  1. Vou mikä kirja! Minutkin havahdutti jo tuo kansikuva. Sinun kuvauksesi teoksesta ja otteet antoivat lisää lupausta, teos on ehdottomasti varattava kirjastosta. Kiitos Takkutukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vov, sanon minäkin, sillä kun ajatellaan, että Kaldmaa onnistuu tässä sujuvasti kutsumaan mukaan Penelopen ja Odysseuksenkin kuvaamaan "sitä kuinka ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudoksensa on omistautunut yhdelle ajatukselle, yhdelle ihmiselle".... niin huh-huh sanon minä. Toivottavasti on mieluista luettavaa Sinulle:)

      Poista
  2. Ihana kansikuva ja tuo kirjan nimi. Kävikö selväksi, että onko siellä vai eikö siellä Islannissa ole niitä perhosia!

    VastaaPoista
  3. Mai, tuota kansikuvaa voi ihailla ihan omanaan:)
    Kävin lukemassa Katjan postauksen julkaistuani omani ja huomasin hänen jo tuon selvittäneen: ei ole päiväperhosia lainkaan ainoastaan koi- ja yöperhosia.

    VastaaPoista
  4. Hieno kuvaus ja voi miten onkin utuisen kaunis tuo kansikuva😍 Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on viekoittelevan kutsuva herkkyydessään! Punaisia pihlajia & värikkäitä vaahteroita viikon varrellesi:)

      Poista
  5. Tämä on hieno, hieno romaani! Minäkin pelkäsin, että nyt käsissä on jotain tekotaiteellista, mutta Käldmaa punoo kaiken kirjaksi niin taitavasti. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tullut kompastuttua tuohon tekotaiteellisuuden ensivaikutelmaan, sillä olisimme menettäneet melkoisen lukunautinnon... Käldmaa on uskomattoman taitava onnistuessaan vaivatta pitämään kerronnan kasassa!

      Poista
  6. ihmeellinen teos kaikesta päättäen. Jo sen nimi (ja kuten toteat) ja kansikuva vetävät puoleensa ensi silmäyksestä lähtien 🦋 Siis ei perhosia? Johan nyt 🙂

    Minä luen "vain" dekkaria, mutta sekin vetäisi heti imuunsa; Arne Dahl 🙂

    VastaaPoista
  7. Jep Rita A: tämä oli iloinen yllätys, kun tuosta tekstinasettelun aiheuttamasta närästyksestä selvisin ja totesin ettei se ollut itsetarkoituksellinen huomionhaku, vaan todella Kaldmaan toteutuksessa toimi.

    Ihme juttu, ei ole kuin koi- ja yöperhosia Islannissa, syytä sille en löytänyt, jos ei sitten siiinä, että vain neljännes maasta on kasvillisuuden peittämää. Hyönteislajeja on 800 ja kovakuoriaiset ja ampparit ovat yleisiä: sur-rur ja amppareille Iik(:

    Heips tyttö, eihän nyt Arne Dahl VAIN dekkari ole, vaan hänen käs'kynkässään olet laadukkaassa seurassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsin paras dekkarikirjailija mainosteksteistä päätellen. Tarkoitin sillä "vain" - sanalla sitä että verrattuna tuollaiseen ylimaalliseen runolliseen saagaan 😀😎 Mutta oikeassa olet, "vain" on turkasen väärä ja asiaton Arne Dahlin yhteydessä. 💕

      Poista
  8. Pahoittelen hätiköityä hyppyä helmat hulmuten barrikaadeille AD-lippu liehuen... Luetun ymmärtäminen on sallittua ja suorastaan toivottavaa; hätähousu mikä hätähousu(:

    Mikä milloinkin istuu lukusille on niin monesta kiinni: lukuhistoriasta, elämäntilanteesta ja mielenliikkeistä ja monelle genrelle on tilausta, - onneksi. Kirkkaita ja kauniita syksyn värejä viikollesi:)

    VastaaPoista
  9. Kansikuva ja nimi houkuttelevat, mutta tuo mainitsemasi leikittely arveluttaa. Mahtaisiko olla minun juttuni... Kokeilemallahan se selviäisi.

    VastaaPoista
  10. Juuri niin: kokeilemallahan tuo selviää. Itseäkin arvelutti tuo leikittely, mutta sitten lähdin täysillä leikkiin mukaan. Malliin: kesken on sallittua jättää:)

    VastaaPoista
  11. Suorastaan houkuttelet tämän teoksen pariin ihanalla bloggauksellasi! Pistän nimen taatusti mieleen, kiitos! <3

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kaisa Reetta ja toivottavasti perhosen kevyt siipi Sinua miellyttävästi hipaisee jahka teokseen tartut:)

    VastaaPoista